tiistai 3. syyskuuta 2013

Piäntä pintaremonttia.

Yks isoimpia rahareikiä, mihin saisin tällä kertaa menemään satasen tai toisenki, on mein yläkerran aula. Se on nätisti ilmastuna aika kamala. Tapetit on repaleisena käppyröityneen pinkopahvin päällä, kattopahvika ei ennää ihan ehjä oo ja lattia on niin ruma ku ruskeella muavimatolla päällystetty lattia vaan voi olla. Se aula on niin ruma, et en viitti edes alkaa sisustaa sitä kummemmin. Huanekalut on mitä on, ja komeuden kauheuden kruunaa anopilta jääneet "koriste-esineet".

Asutaan siis Miähen kotitalosa, mitä appivanhemmat on remontoinu uusimmilta osilta yli 30- vuatta sitte. Alakertaa ollaan aika paljo saatu laitettua, keittiö, kodinhoitohuane (eli sikakoppi) ja olkkari on uusittu kokonaan. Mut eteisestä yläkertaan "nouseva" aula, ah. Se on niin iso projekti, et vaatii tarkkaan miätityn ajankohdan ja paljon rahhaa. Siinä ku ei piänillä muutoksilla pääse. Ja ajankohta on niin tärkee sen takia, et se lamauttaa melko totaalisti mein huushollin toimivuuden. Eteinen ku on aika keskeinen osa sisääntulloo ja esimerkiks vaatesäilytystä. Ja yläkerran aulasta on kulku kaikkien makuuhuaneisiin, ni ei se remonttipöly ja -roipe kauheesti yläkerran käyttöö ainaka helpota.

Haaveina mulla olis tapetoida aula huamattavasti valosammaks, nykynen on kaunis mut ihan liian tumma ja huanokuntonen. Ainut vaan et se mun unelmatapetti on tiätysti juurki siältä hintavimmasta päästä, ja ku päähänpinttymän on saanu, ni siittä en tingi. Tän ku sais, ai että. Lisäks oikee lautalattia olis kiva, mut semmosta on kuulemma turhaa yrittää muavimaton alta kaivaa. Ku sellasta ei siälä oo. Laitan nyt muutaman kuvan, ni siittä kauheudesta saa hiukan paremman tolkun.


Oikeella Pikku-H:n huane, edesä mun ja Miähen makkari.
Lisänä anopin ristipistotyä ja pöytäjalkkis, minkä kaveri osti toiselle
kaverille synttärilahjaks, mut ei raskinukka antaa. Ku ei mahtunu
kaverin kämppään, muutti meille väliaikasesti. Vuanna 2011.

Käkikello, misä lukkee "pölyä on". Täsä näkkyy mein sormipaneelit
kans, mitkä haluaisin entistää. Ja ne repaleet, taas.

Oikeellä käytävän pääsä parvekkeen ovi, vasemmalla käyttökiallosa
oleva suihkukoppi ja oikeella Ellastisen huane. 

Komiat korjaukset. Vähä kuulakärkikynnää,
ni hyvä on. Tuumas anoppi.

Mut ehkä joskus viälä. Töihinpaluuta odotellesa. On mein yläkerrasa sentään jo kaks kokonaan remontoitua makuuhuanetta. Alku seki.

3 kommenttia:

  1. Niin ku että kiurusta toiseen, mitäs sitä hyvvää suunnittelijaa vaihtamaan.
    Oltiin 5 pv teijän naapurisa, aina ohi mennesä kattelin näkkyyks sua, olisin ängenny kyllään, mut kettään ei näkyny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tykkään tosta nykysestäki, mut se toinen kiuru olis viä enemmän meikäläistä. Vähä valosampaa ja ilosempaa. Ja sopis kivasti talon henkeen kummiski.
      Ja pöh, olisit kompannu sissään vaan. Ainaki kurkkaan. Ollaan me siä saatettu hyvinki möllöttää. Paitsi to ja la. Ens kerralla kokeilet onnees si.

      Poista

Kommentoikaa rohkeesti!