Talvihorroksesta heränny.

Oho, melkein kuukausi viärähtäny edellisestä kirjoituksesta. Míälesä on käyny usseemminki ku kerran, mut en vaan oo saanu aikaseks. Niinku en oikeestaan mittään muutaka. Kaikki pakolliset ja vähemmän pakolliset hommat on hoitamatta tai hoidettu viimetingasa. Töistä ku pääsee ni kello on jo sen verran et saa alkaa iltaruakaa vääntämään. Sitte ku se on syäty alkaaki kohta jo mukuloitten iltapuuhat. Ja vaikka ne nukkuu jo seittemän aikaan, on munki päivä aikalailla ohi. Jottain piäntä saa näperreltyä, mut kohta jo kutsuu sohva ja höpösarjat. :D Ja uni tullee kympin uutisilta viimeistään. Ja silti väsyttää. Mikä liä kaamosmasennus.

Mut nyt, nyt paistaa aurinko ja alkaa jottain energiaa mullaki löytyä. Kuin kivvaa ku on valosaa ja lämmintä. Kieltäydyn uskomasta mittään telkkarin "Kylmä rintama saapuu, blablabla"- pelotteluja. Se on kevät ny. Kuivat tiät, tennarit ja valo. Ihanaa! Mukuloitaka ei tartte ihan niin paljoo ennää tumpuloida vaatteisiin, ehdin siis jopa töihin (melkein aina) ajoisa. :) Kuvia on ollu vakaa aikomus tänne blogiinki laittaa, mut kun ei mun tiatokoneraasu ennää jaksa edes pihistä. Ei saa ladattua mittään eikä edes nettiin pääse. Pöh.

Mut jospa nyt sit edes sanallisesti kerron mitä meille kuuluu. Mukulat kasvaa ja koheltaa, se kai on se isoin ja tärkein asia. Ellastinen sai itseltäns hampaanki poikki yks päivä, mut ei paljo mennoo haittaa. Synttäreitäns odottaa ihan kamalasti, ne on sit "Kevään seitsemäs päivä". Tarjoilut, mekot ja lahjatoiveet on miätitty aika monneen kertaan. Hoidosa se käy ihanan reippaasti, vaikka välillä kovaluanteinen päkötys (lapsen siis, ei äitin...) saaki sen lähtemään sinne vaikka nyt ilman kenkiä. Mut iso se jo on. Aamusin se nököttää jo aamupalalla päivävaatteisa ku muut vasta kömpii sängystä.

Pikku-H on aika epäpikku jo. Se puhua pälpättää ihan kauheesti, kuin hianoo ku sen kans voi jo jutella vaikka päivän kulusta. Eilen se otti ison askeleen kohti ison tytön elämää. Tuli eka kakka pottaan (kyyllä, tätä tiatoo te varmasti kaikki janositte). Woohoo, kyllä voi eritteistä olla äiti ylpeä. :D Maitovaivatki alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää, iso jee ja helpotus seki.

Ittelläni isoin juttu on varmaan se et kesällä on aikaa taas sosiaalisille suhteille ja blogillekki. Oon meinaan kohta taas yhteiskunnan pikku loinen, tyätön kotiäiti. Määräaikanen soppari lähentellee loppua eikä jatkoo näillä näkymin tuu. Harmi, tyä on ollu kivvaa. Jumalan kämmenelläki tullee rutiinilla jo. :D Sammaan aikaan, hiukan ristiriitasestikki, haaveilen uusista tatuoinneista ja autosta jaja... Ei vaan toi tyättömyys ja rahanmeno oikeen kohtaa. Mut noh, ei kai sen niin väliä. Vanhennuttuaki on tullu ja kahvakuula on heilunu viäläki. Ja Miäs puuhailee mukana ja jaksaa mun saamattomuuttani.

Yritän viälä palata kuulumisiin kuvienki kans, jos edes vähä saisin läppäriäni elvytettyä. Kiva jos joku sai tän romaanin luettua, yritän saada ryhtiliikkeen aikaseks. :)

Paadaadaadapadapadam...

Noni, nyt on Toshiba sen verran tolkuisans et sain ku sainki kuvia ulos kamerasta. Eli piäni reissupäivitys olkaa hyvät. Pääpaino ruoasa ja syämisesä, se ku oli univelkojen lisäks se suurin syy koko reissuun. :D Univeloista ei kyl päässy erroon, päinvastoin. Siittä piti hualen maailman paskin tyynynliru kolmella pumpuliknöölilläns ja hitusen tärisevä satamaantulo aamukuudelta. Mut mitäs piänistä. Hyvä ruaka, parempi miäli. Hiukan tosin se vattatauti kummitteli, ei ihan täysillä päässy syämisen iloista nauttimaan.

Mut siis, laivahan oli TallinkSiljan Baltic Princess. Olin siittä jottain soraääniä kuullu, mut mää kyl tykkäsin. Siisti, hyvät ravintolat ja kaupatki ihan ok. Erilaisia paikkoja illanistumisseenki oli enemmän ku iskelmäbaari neontikkuinens. Muuta huanoo sanottavvaa ei oikeestaan ollu ku se perhanan tyyny. Aina tarttis ottaa oma mukkaan.

Oltiin varattu heti lähtöillaks ravintolapöytä Happy Lobster- nimisestä paikasta. Mereneläviä siis tiadosa. Miäs odotti elämäns ekkaa hummeria, ja hyvvää se kyl oli. Osteri aiheuttiki sit kunnon puistatuksen. Oli ku olis kuulemma pohjamutasta haukee syäny. Itte söin alkuun Jokirapu- skagenin muikunmädillä. Ihan sairaan hyvvää. Ja niin iso annos et ei sitä meinannu pääruakaa jaksaakka.

Mun skagen. Osittain romehdittuna tiätysti jo. Nam. <3

Miähen äyriäisplatteri. Oli jos jonkunnäköstä rapua ja simpukkaa summuuta.

Tulin kuitenki ahnehtinneeks ja tilasin pääruoanki. Béarnaisehan se siälä listasa kummitteli ja sokasi mut. Otin siis vasikan pihvin sillä soosilla ja lämpimällä perunasalaatilla. Ja siinä oliki mitä mainioin lisäke. Ussein on kauheesti kaikkee uppopaistettua, mikä turhaan täyttää ja saa aikaseks raskaan olon. Mut toi oli semmonen lämmin kasvis-perunahässäkkä misä oli soosina raikas vinaigrette. 

Lisuke. Tarttis kehitellä joku omaki resepti moiseen,
niin hyvin sopi pihville kaveriks.

Ku olin vihdoin ja viimein saanu melkein kaiken ahdettua tuulen suajaan, kiikutettiinki pöytään joku ihme piirakka. Yritin siinä piipittää et en mää mittään tilannu, mut se oli kuulemma joku bonus mikä kuulu ko. ateriaan. Noh, pakkohan seki oli tiätysti syädä. Ja voi jestas et olin täynnä. Palvelu ravintolasa oli ihan mahtavaa. En oo ikinä ollu missään ravintolasa misä olis hemmoteltu sillai. Koko ajan varmistettiin oliks kaikki hyvin, maistuks viini siltä miltä piti jne. "Tahtooko rouva, saako rouvalle olla...". Semmoseen vois vaikka tottua. :)

Ja aamulla sama meno jatku. Hölmöt maalaisturistit ei älynny et aikavyähykkeetki vaihtuu, ku oltiin oikein Ruattisa. Ei huamattu et aamiainen meni ohi. Perhanan nykytekniikka, ku kellotki siirtyilee ittestäns. Meillä oli siis aamiainenki varattuna valmiiks, mut saatiin sit käyttää ne aamiaiskortit brunssin osamaksuks. Kymppi lissää ja hemmottelu oli taas taattu. Alkuun tuli "leikkelelautanen", mut lauantaimakkaran (semmonen miälikuva tosta sanasta tullee) sijaan saatiinki ilmakuivattua kinkkua, juustoja, rapuja ja tiätysti mätiä. Ja paljo kaikkee muutaki. Olin myyty. Ja ku tarjoilijaki kiikutti saman tiän shampanjat nokan etteen ni mikäs siinä ollesa. Ainoo mikä harmitti, oli se et brunssiin sisältynyttä lämmintä annosta ei jaksanu läheskä kokonaan. Hukkaan meni hyvä lohileipä ja korvasiänet. Snif. Ja jälkiruakapöydäsä se itku meinas viimeistään tulla. Ihan älyttömästi kaikkia ihania piäniä leivospiperryksiä ja muita herkkuja. Mutku ei jaksa, ni ei jaksa.

<3

Viälä enemmän <3! Vadelmajuttu näyttää vähä kämäseltä ku lörtsäytin sen tiätysti
ennen kuvvaa nurinperin pöydälle. 

Syämisen lisäks perjantain päiväohjelmaan kuulu mm. Suami-Ruatsi- ottelu. Oli melko hiljasta tehdä ostoksia, ku koko laiva kökötti eri baareisa screenien edesä. Ja ne muutamat ruattalais- raukat tais olla aika hiljaa. Sen verran tuntu häviö suamalaisia laivamatkaajia korpeevan. Meillä oli hytisä telkkari, ei tarvinnu edes ihmisten ilmoille mennä. Sai käpertyä rauhasa vattan viäreen ottaan nokkaunia. :D 

Rattosaa laivamatkailua hytisä.

Vaikka reissu kiva oliki, oli se kottiintuloki mukavaa. Väsytti ihan sikana, se niistä univelkojen kuittaamisesta. Mummu ja Ukko oli tullu meille kottiin valmiiks laittaan mukulat nukkumaan, Ellastinen oli sinnitelly herreillä siihen asti ku tultiin. Totes vaan et  "Kiva kun tulitte, nyt minä voinkin ruveta nukkumaan hyvillä mielin. Muistitteko tuliaiset... Kroooh!"  Ellastinen etukätteen toivo et laivalta löytyis Ruusus-kauppa, häneltä ku puuttuu viälä Prinsessa Ruusunen prinsessaleffojen kokoelmasta. No, ei ollu Ruusus- kauppaa mut hyvin kelpas muumi-dvd ja prinsessasuklaatki. Pikku-H sai kans oman dvd:n, mut sit alkoki kysely et "Hiijan kaakki, mihhä?". Raukka saa kärsiä äitins karkkiniuhotuksesta viälä tovin, onneks isosisko anto (sallaa) omistans. :D 

Mut siis kiva reissu kaikille. Ellastinen kerto ihan onnesans et oli päässy Mummun kans tyttöjen saunaan, saanu suklaakeksejä ja lukenu paljon paljon satuja. Molemmat tytöt oli myäs nukkunu ihan älyttömän hyvin, vois kotonaki harrastaa moista. "Hiija, mummun murruu."  Kaikki siis hyvin kaikilla, voi tehdä toistekki piäniä reissuja.