Noh mää poikkeuksellisesti olin, vaikka mukulatki nukku viälä. Huamasin et kas akku onki yän aikana loppunu, en ollu siihen varotusplinkutukseen vaan havahtunu, et olisin voinu laturiin tökätä. Puhelin viättiki sit yli kaks tuntia laturisa, kuitenka latautumatta tai tekemättä yhtään mittään muutaka. Ei auta eri laturi, eri pistorasia, käynnistysnapin maaninen painaminen pohjasa. Ei mikkään.
Kiukustunneena auto alle, tai olisin ottanu jollei mukuloita olis huvittanu vetkuttaa. Siis yli pualen tunnin väittely esikoisen kans aiheesta "Miksen minä voi mennä ballerinamekossa ulos, ei minua haittaa että on kylmä. En varmasti pue housuja, pipoa, lapasia...". Ja sammaan aikaan kuapus kätkee parhaans mukkaan jokaikisen lapasen ja muun mahdollisen vaatekappaleen. Mut lopulta auto alle ja lähimpään Giganttiin. Gigantin setä totes et ei voi mittään, hualtoon vaan. Jos joutuu ulkomaille lähettään, voi mennä kolmeki viikkoo reissusa. Ku kyselin et mitäs nyt ku ei oo puhelinta ja SIM-korttika ei käy mun vanhaan puhelimmeen, sain vastauksen et osta adapteri. Ei se kallis ollu, mut ärsyttää silti. Ja vihdoin viimein ku sain jollainlailla toimivan puhelimen kouraani, oliki kello jo niin paljo et kaikki puhelinajat oli jo ohi ja loputki virastot kii. "Olkaa hyvä ja yrittäkää huomenna uudelleen. Olemme avoinna 9-11." Mrrr ja Grrr.
 |
| Varapuhelin; osittainen kosketusnäyttö, mikä ei kuitenka reagoi niihin kosketuksiin/näppäilyihin. Siis hirrrrveen kiva ja kätevä! |
Kohta Ellastinen kerhoon ja Pikku-H unille. Sitte kahvia konneeseen ja miälenhallintaa! Kiitos ja anteeksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa rohkeesti!