Eniten viluttaa kaikki!

Huanosti nukuttu yä, mukulat sohlaa ja huutaa, toinen kiukuttellee ja toinen ei syä. Miäs viättää kesälommaans pellolla. Potkasin varpaani saarekkeen kulmaan, kynsi lohkes. Viilsin perunankuarimaveittellä sormeen. Unohdin ostoslistan kottiin ja pualet ostettavista asioista hyllyyn. Nyt ei auta edes se, mikä viimeks. Noh, tällä kertaa ei sentään lihamureke syttyny tulleen.. Niinki on joskus käyny.

Muistin et pakastimesa on jätskipaketti. Ah, kiukkuun mättäminen on parasta. Siispä suaraan purkista isolla lusikalla, oikeen jenkkityyliin. Kyl pual pakettia helpottaa, ai että. Kunnes jään tutkailemmaan purkkia. Ei hylaa, tana sentään. Nyt sattuu maha. Hyvä päätös mahtavalle päivälle! Peitto korviin, sano.

(Toim. huam. Viluttaa on Ellastisen lanseeraama termi. Kuuli kerran ku kummitäti puhu rumasti puhelimesa, hih. Nyt pitäs varmaan laittaa villasukat jalkaan. "Silloin lakkaa viluttamasta.")

Mitä siinä nyssi lukkee?

"Olen kokoomuslainen", "Elonkerjuu", "Alan kokouksen", "Alankokoskinen", "Otan koko shotin", "Olen kokonainen"... Miälenkiintosia variaatioita on tullu mun uusimmasta tatuoinnista. Kävin viime keskiviikkona ottamasa vähä lissää väriä mun ilmapalloon. Siinä on yks tekstinpätkä kans, mikä aiheuttaa ihmisisä aina hauskaa pähkäilyä. Pallo teksteinens tehtiin jo kevväämmällä, mut mun miälenkiintosen pintaverenkiartoni takia punanen väri osottautu melko haastavaks. Sain siis takuutyänä vähä lissää väriä. Ja kiva et sain, nyt se näyttää paljo paremmalta.

Kuva tehtiin Turusa, Turku tattoo parlourisa. Siinä on kiva ja asiallinen pulju. Mää tykkään. Ja seinillä niin paljo kaikkee hauskaa rompetta, et niitä tuijotellesa voi keskittyä ihan muuhun ku siihen inisevvään neulaan. Ekkaa kertaa tuli sellanen olo et ei meinaa kestää. Onneks oli sellanen muutaman minuutin projekti vaan tällä kertaa. Oon onnistunu kerran nukahtammaanki siihen pöydälle, eli tuli aika yllätyksenä se sattuminen. Syytän hellettä ja liian vähästä syämistä. Eipähän tullu tällä kertaa heti sellanen olo, et mitäs seuraavaks. Mut vannomatta paras. :)

Mut mitä siinä nyssi lukkee?

Turvotusta, mustelmaa ja rasvaa. Mut kuitenki. 

Vinkki kesäpuuhasteluks.

Viätettiin viikolla mukuloitten kans vähä lommaa, ku Miäs joutu viälä olleen toimistosa huhkimasa. Oltiin eka siälä Kustavisa, mistä matka jatku siskon tykö Turkuun. Mulla oli iltapäivällä viimesimmän tatuoinnin korjailuaika, mut päivällä ajateltiin tehdä jottain kivvaa.

Sisko muisti Seikkailupuiston olemassaolon, ja onneks muisti. En oo käsittäny kuin hauska paikka se on. Järjettömän laaja kompleksi täynnä erilaisia leikkipuistovimpaimia ja muuta. Ja mikä hauskinta, se oli melkein kokonaan ilmasta. Ainoo kulunki mikä meille tuli, oli kahden euron pomppulinna ja välipalajätskit. Ei paha. Mukulat viihty hyvin, paljo oli puuhasteltavaa. Päivä oli aika kuuma, ni ei ne siälä kauaa jaksanu riahua. Mut tykkäsivät kumpiki. Paikka sopi tollasille piänemmille, ne ku ei ossaa kaivata viälä mittään huvipuistotason kiaputtimia. Liikennepuiston pualella ei käyty ollenka, se olis jottain kai maksanukki. Mut siis se ilmanen leikkipuisto riitti pikkulikoille mainiosti. Kannattaa käydä, ainaki mein 1- ja 3-vuatiaat tykkäs. :)

"Minun mielestä kivointa oli kaikki. Ja tietysti mangomeloni- jäätelö."  Nih,

Ps. Eilen oltiin taas häätunnelmisa. Nyt väsyttää ja jalat on kippeet kaikesta tanssaamisesta. Kuvia tullee siskon kamerasta joskus. Palaan siis niihin myähemmin.

Sain tunnustusta, hyvänen aika!

Kylläpä tuli hyvä miäli. Mun piäni aivopiaru- blogini sai ekan tunnustuksens. Isosti kiitos vaan Melutalon rouvalle. :) Nyt mun tarttis sit nimetä viis kivvaa blogia, menkää lukemaan niitä kans.

Tää olis niinku semmonen palkintoruusuke. :)
(kuvavarkaus Googlesta) 

1. http://www.lily.fi/blogit/uusi-talo, talonrakennusta ja huumoria. Kirjottaja tiätysti mitä hianoin ihminen, ainaki sillä on hyvät geenit. Ja se kirjottaa oikeesti hyvin. Bonuksena kissoja.

2. http://helmivillakko.com/, aiemmin jo mainostamani, mut kerta kiallon päälle. Kauniita asioita ja hyvvää miältä. Kukista ei voi tulla ku hyvälle tuulelle. :)

3. http://landeliving.blogspot.fi/, maalaiselämää, vauvajuttuja ja hyviä reseptejä. Mut ei liian vakavasti tai imelästi kuitenka. Hyvän miälen blogi.

4. http://myllykyla1540.blogspot.fi/, niin kaunista. Kaikilla tavoilla.

5. http://beforeyousay.blogspot.fi/, kivoja kuvia, kivvaa juttua. Tartteeks sitä blogi muuta? :)

Hauskat viikonloput kaikille!

Ihan Kustavisa.

Eilen mää pakkasin itteni, mukulat ja hirveesti tavaraa autoon ja lähdin visiitille lapsuuteen. Sillon ku mää olin piäni, mein mummilla ja ukilla oli ihana mökki Turun saaristosa, Kustavisa. Ei ne siälä kauheesti itte ollu, mut me muu suku kyl. Lapsuuden kesiä viätettiin melkein vallan siälä mökillä, tai siltä se omisa muistoisa ainaki tuntuu. Välillä oli pakko käydä kotona sillai et äiti sai pestyä uuden satsin puhtaita vaatteita, ja taas mentiin. Seurana mökillä oli paljo serkkuja, enoja ja tätejä, yksin siälä ei tarvinnu koskaan mein mukuloittenka olla.

Se mökki on jättäny valtavan muistijäljen mulle, vähän niinku joku sialunmaisema tai jottain. Siälä on leikitty, uitu, veneilty, seikkailtu ja retkeilty. Kaiholla muistelee niitä aikoja. Lämmin kallio, rakkolevä, huutavat lokit ja meren tuaksu. Ai että. No mut maailma on menny mun lapsuudesta etteenpäin. Mummilta ja ukilta mökki siirty mun enolle ja sen perheelle, eikä siälä sit ennää voinu lorvia sillai ku ennen. Vaikka olis luullu et teininä moinen asia ei olis voinu vähempää kiinnostaa, ni ei se ihan sillaika ollu. Miälelläns sinne aina lähti ja kyl sitä maisemaa, miljöötä ja kiireetöntä mökkielämää vaan on jääny kaipaamaan.

Noh, nyt mun sisko päätti tehdä sille kaiholle jottain ja kutsutti ittens sinne kyllään. Mein serkku (lapsuuden ystävä ja se vähä vanhempi idoliserkku) on viättäny siälä kessääns, ni oli hyvä tekosyy et miks pitäs siälä käydä. Sisko oli kiltti ja kutsutti mut ja mukulatki sinne, ja tottakai me lähdettiin. Melkein kymmenen vuaden jälkeen mää pääsisin taas rakkaalle mökille, oijjee! Olin innoisani senki takia et pääsin tutustuttaan mukuloita yhteen mun tärkeimmistä lapsuuden ja nuaruuden paikoista. Ellastinen ku ruppee jo olemaan niin iso, et se jostain jottain jo tajuaaki. Koko automatkan olin ihan fiiliksisä, ku osasin ajjaa sinne ihan ilman navigaattoreita tai muita. Hyvin ne kaikki maamerkit on jonnekki muistijälkiin painunu. Vein nostalgian niin pitkälle et oli pakko matkalla pysähtyä samalle grillillekki, mille mukulana aina pysähdyttiin. Yhtä hyvät oli makkaraperunat viäläki. :D

Mökille ku pääsi, ni olihan se muuttunu. Se vanha päärakennus lapsuudesta on muuttunu uuteen hianompaan mökkiin eikä se tonttika ihan niin iso ollu, miltä se lapsena vaikutti. Sillon ne kalliorannat oli ainaki kilometrin pidempiä ja matka rakennukselta toiselle kesti paljo kauemmin. Eno on nähny paljo vaivaa siälä tontilla, nurkat oli tosi siistit ja aikalailla muuttunu viime vuasina. Mut silti, se kuappanen mökkitiä, keskimökin vähä ummehtunu haju, helisevät ikkunat ja ulkohuussin kakkakaavio. Niin paljo sammaaki. Meinas tulla tippa linssiin. Serkku kestitti meitä hyvin, suvun suklaakakkua ja kaikkee. Ellastinen ja Pikku-H nautti lämpimistä kallioista ja meresä pluttaamisesta. Ihan mahtava visiitti, voiku vois omillekki mukuloille moista auvoo joskus viälä tarjota.

Merimaisema ja raikas alkudrinksu. Sialu leppää.

Kattokaa nyt. Ei tollasta maisemaa voi olla rakastamatta.
Taustalla näkyväsä Hellun saaresa on seikkailtu kerran jos toisenki.

Eiku rantatontteja katteleen. Eikä maksa paljoo. Arpojen raaputtelu jatkukoot. :D

  

Kukkia ja mekkoja, nääs.

Tännään tein pikavisiitin Tampereelle. Houkuttimena toimi Helmivillakon avoimet ovet. Elikkäs siis ystäväni Erikan uuteen, pikkuruiseen ja ah niin suloseen, tyätillaan pääsi tutustummaan. (Täälä jo aikasemmin pikkusen mainostin tätä taitavaa floristia.) Junalla puksuttelin Tampereelle kera kaksossiskon, siälä odotteli laiturilla vastasa toinen sisko. Kivvaa. :)

Reissu alko tiätysti ihan mulle ominaiseen tyyliin söhläämällä. Kiltti sisko tarjos kahvit ja suklaat junasa, ja tiätysti mää onnistuin sotkemaan housujeni haarukset oikein kunnolla. Komian näköset oli pinkit housut, ku oli molemmin pualin saumoja haarukset täynnä ruskeeta. Kakkapöksyltä näytti. Oikein ahmatti vauhdisa taas, hehe. Putsasin ne sit tosi nohevasti vihreellä paperilla, lopputuloksena vihreenruskeet tahrat ja nukkanen kangas. Noh, niillä mentiin.

Siinä se. Toinen jalka saman näkönen. "Kakkahousu".

Perille sentäs päästiin ilman enempiä vahinkoja. Helmivillakon tyätila oli ihana. Mahtava tuaksu tuli jo rappukäytävään vastaan, pioneja. <3 Tyätilalta löyty kaikenlaisia muitaki ihania kukkia (tiätty) ja hyvällä maulla toteutettua sisustusta. Yksinkertanen tila päästi kukat hianosti oikeuksiins. Ja tiätysti kaikkee ihanaa tarjottavvaa, mitä meitä viaraita varten Erika oli väkertäny. On se reipas. Yritin jottain kuviä räpsiä, toivottavasti niistä edes jotenki saa sitä kaikkee kivvaa ja ihanaa tunnelmaa irti.

Hihi, mikä ei kuulu joukkoon?

Floristi itte. Oon kauheen ylpee siittä! 

Jos siis millonka tarttette varmasti taidolla tehtyjä kukkasia, tilaisuuteen ku tilaisuuteen, ni tualta niitä saa. Vilpittömästi voin kehua, täsä on floristi kenellä on oma kädenjälki ja hyvä silmä. Tilauksesta saa vaikka mitä. Ostin itekki jottain.

Tämmönen söpö piäni. Ja dymotettu ajatelmapurkki mukkaan.

Kukkaistunnelmien jälkeen mentin siskojen kans syämään ja pikaseen kaupungille (lue: kauppoihin) pyärimään. Ravintolaks valikoitu semmonen ku 2h + keittiö (taijokusemmonen...). Hyvvää ruakaa ja ISO annos, lupileipä nimeltäns.

Omnom.

Koko kivan päivän kruunas viälä se, et mää sain vihdoin ja viimein ratkastua mekkokriisin. On yhdet (tai kolmannet...) häät tulosa, ja niihin liittyen on ollu pitkällistä vaatepohdintaa. Ja nyt se löyty, crazy catlady- mekko. Jee! Hyvä päivä. Mukuloillaki oli kuulemma ollu kivvaa isin ja Ellastisen kummisedän kans. Win-win- tilanne siis. :)

Kiva päivä!

Semmonen vaan tuli miäleen, et halusinpa kertoo kivasta päivästä. Tännään oli semmonen. Yleensä tullee naristua ihan liikaa, ja mainostettua vaan sillon ku on huano päivä. No, ollaan ny kerranki vaihteen vuaks positiivisia. Kiva päivä, jeejee!

Yällä sain melt down- kilarit (kuarsaavalle) Miähelle aiheesta yäherrääminen. Periaatteesa mukulat on jo niin isoja ettei semmosia pitäs ennää paljoo olla, mut käytäntö onki sit eri asia. Ellastinen nukku ekat pual vuatta elämästäns älyttömän hianosti, sen jälkeen onki sit valvonu muittenki edestä. Ikkää sillä on yli kolme, mut herräämisiä keskimäärin enemmän ku Pikku-H:lla. Vaikka sille sen jollain vauvaverukkeella viälä sois.

Jonkun aikaa on menny jo ihan kivasti, ehkä yks pottaherrääminen ollu yäsä, Pikku-H:n nukkuesa koko yän.

Mut nyt on ollu joku levoton kausi taas. Pikku-H tekkee vissiin hampaita, Ellastinen on ollu muuten vaan levoton. Se sai viime yänä pitkästä aikaa oikeen kunnon kauhukohtauksen (niitä oli joskus talvella, nyt ei oo ollu pitkään aikaan), huusi ja pyäri päin seinää vaikka kuin kauan. Oli ihan ku joku piäni ahdistettu eläin. Se on ittestäki aika pelottavvaa, ku ei oikein tiä mitä tekis. Odottaa vaan et koska se lähtee rapukävelyllä rappuja alas.. hrrr. No siinä sain sit kuluttaa keskellä yätä tovin jos toisenki, ku Pikku-H rupes huutamaan täyttä kurkkua. Mitä tekkee Miäs? Kuarsaa ihan täpöillä. Noh, lapset rauhottu ja mää pääsin vihdon pötkölleni. Mut ihan juur sillä hetkellä piti sit sille ilmottaa, et tällanen peli ei perkele vetele. En ala ennää. Tana! Olin ihan varma ettei se mittään tajunnu tai kuullu, vaikka sen hellästi kunnon ravistelulla herätinki. Mut ihme ja kumma, se pääsi yllättään. Aamulla, ihan vaan piänellä napinalla, se otti mukulat alas ja mää jäin kuarsaamaan. Ja kuarsasinki melkein pual yhteentoista. Ja vaikka sen jälkeen, tiätty, oli huano omatunto (siis ai kaauhee, kuimmää nyt näin pitkään...), ni oli se vaan kivvaa.

Sit startattiinki melko ekstempporee kaveripariskunnalle kyllään vähä grillailemmaan ja lomakuvia kattomaan. Olivat siis mein Pärnu- seuralaiset, äijillä tuli jo tennisseuraans ikävä. Maisteltiin vähä Fresitaaki siinä ruakaa laittaesa, mikäs sen mukavampaa. (Tulipas muuten livautettua vaivihkaa blogi- kliseeki mukkaan, kuahuvaa ystävien kans. Ah. :D ) Tommoset kyläilyt on kyl mukavia, oon oikee kyläluuta. Voisin olla joka päivä jossain. Kiva päivä tiätty senki takia et sain kehuja mun maustamista rimpsuista (Naturelleja possun rimpsuja, paljo valkosipulia ja mustapippuria, vähä merisualaa ja Santa Marian bbq-oilia). Kissa se kiitoksella ellää. Ja mää kans!

Ny viälä leffaehtoo kesätyäpojan viimesen illan kunniaks. On ollu sukulaiskloppi pihaorjana vähä kesätöisä. Näppärää, on tullu pihasauna siivottua, klapit kannettua ja muut ärsyttävät pikkuhommat tehtyä. Ja kai seki sit jottain siittä hyätyy kumminki. :)

Toinen blogi-klisee, Pinterest- kuva. :)

Piäni lisäys; katottiin Django. Vähänks se oli hyvä!

Ale, ale, aalee, aale, aaa...

Laulo ne kalkkunat joskus jossain mainoksesa. Taas on se aika vuadesta, ku persaukinen voi tuskanhiki ottalla klikkailla sähköposteja auki, kulkee silmälaput silmillä kaupungilla ja huakailla tiliotteens äärellä. Eli alennusmyynnit jyllää viäläki, vaikka on jyllänny jo juhannuksesta asti. "Alen loppurysäys!", julistaa ulkomainokset kadun varsilla. Ja voi että ku miälelläni niihin korteni kantasin. Vaikka mitä kaikkee kivvaa tarttis haluais, mut tyhmää ku tullee todellisuus vastaan. Elämän pikku valinnat, miksei voi vaan saada kaikkee? :D

H&M:n nettikauppa on ehkä kaikista pahin. Niitä puali-ilmasia riapuja ku eksyy sellaileen, ni kummasti sitä kaikkee tarvetta ittellens pystyy kehittään. Niinku ny parit uudet farkut ainaki. Ja ihan ehdottomasti joku mekko. Ja syksyki tullee, kyl sitä pari uutta (raita)paitaa ny kumminki. Ja entäs lapset sit.. Ellastinen kasvaa minkä kerkiää, verkkarit on polvihousumallia kohta kaikki ja paidatki muistuttaa enemmän napapaitaa ku mittään muuta. Ja eihän se ny oo kiva et Pikku-H joutuu vallan siskon vanhoisa kulkemaan. Kyl se jottain ommaaki tarttis. Lasten kohdalla kyl ehdottomasti pahin ale-houkutin tällä hetkellä on Lasten metsola. Niitten riamukirjavat paidat, mekot ja haalarit miällyttää mun silmääni ihan älyttömästi. Siältä voisin tilailla pualen kauppaa, jos vaan budjetti kestäs. Ellastisen edellinen jumpsuitti alkaa kyl olla vähä kinkeli, hmm... Onneks sen verran on tolkku pysyny viä pääsä, etten oo lähteny osamaksuhommiin mukkaan. Ja luattorajaki on kohtuullisen piäni. Voin siis onnittella itteeni, et ihan pahimman luakan ostoholisti en kumminka oo, heh. 

Facebookin erilaiset nettikirpparit on kyl kamalan käteviä. Ku kerran sitä tavaraa on kova haalimaan, ni niitten kautta siittä pääsee suht näppärästi erroonki. Esimerkiks viimeks pikkusiskon vanhoista rippikengistä. :D Ku muistaa pittää rahaliikeenteen niisä plussalla, ni se on ihan kätevää lisätiänestiä. Ja varsinki ku on isäns tyttö, ni ossaa tehdä hyviä kauppoja, hehe. Jos traktoreita si seuraavaks.

Se syy miks on joutunu omia osteluja rajottammaan, on tiätenki mitä parhain. Kerran oon menny ihan liian aikasin muksun saamisen jälkeen töihin, ja se oli sen verran stressaaavaa ja ankeeta aikaa, etten halua sammaa ennää uudestaan. Ku kerran on mahdollista olla kotona, ni olihan se ihan itsestään selvää et näin tehdään. Eipähän tartte sit itkee tyäpaikan vessasa, ku saa puhelun et muksus otti juur ekat askeleet. Hiukan Ihan järjettömästi se on vaatinu multa opettelua, mut pikkuhiljaa mää opin. Ei täsä kuitenka alasti joudu kulkeen tai nälkää näkemään, eikä palelemmaanka, ni ehkä mää opin olemaan ostamatta sitä yhtä mekkoo viälä. Mut sitä odotellesa, raaputanpa yhden arvan. Kyl tällä kertaa tullee se satatuhatta ainaki. :D

Riamuloma Rivieralla.

No ei ny sentäs, mut ulkomailla kuitenki. Pärnusa meinaan. Miäs joskus kevväällä otti ja yllätti kysyesäns et haluaisinks mää lähtee kesälomareissulle. No tottakai mää halusin, viimeks ollaan oltu yhdesä lomalla Suamen rajojen ulkopualella vuanna 2007. Lisäinfon tipahdellesa käviki sit ilmi ettei se sitä ihan itte ollu keksiny. Miähen kaveri oli kysyny et lähdettäiskö me niitten kans Pärnuun, ku sillä on siälä jottain tennisjuttuja. Tää kaveri oli räkänäilly et pääsis helpommin pellaamaan, ku olis muijalle ja mukuloille seuraa. :D Se mitä mun Miäs jätti kertomatta oli se, et seki menis pellaamaan. Mut sama se mulle kuka keksi ja mitkä oli todelliset syyt. Kuka kaheli sitä ei lähtis reissuun, hyväsä seurasa ja kivvaan paikkaan. (Ja tais ne Miähet muutenki olla innoisans lähtemisestä, ku vaan tenniksen takia. :) )

Viime viikko siälä siis viärähti. Auton kans mentiin lautalla Viron pualle ja ajeltiin Tallinnasta Pärnuun. Välimatkat ei ollu mitenkä kohtuuttomia, vaikka piäniä matkalaisia oliki mukana. Suasittelen oman auton mukkaanottoo kaiklle lapsiperheellisille. Tekkee pakkaamisen ja matkanteon melko helpoks. Kunhan muistaa pakata mukkaan riittävästi eväsleipiä, pillimehua ja uretaanimaissinaksuja, heh. Me päästiin ite määränpäähän melko helposti ja ilman isompia kommelluksia. Mitä nyt yhdet avaimet unohtu Suameen, mut ei hättää. Kiltti siivoojarouva päästi meiät sisälle lomakämppään ja Pärnuun parin päivän päästä tuleva tuttu toi toiset avaimet. Piäni maailma. :D

Se mein lomakämppä oli ihan rannan tuntumasa. Kävellen pääsi melkein joka paikkaan ja vanhaan kaupunkiin eli "keskustaanki" fillarilla ihan hetkesä... tai hetki siinä olis menny, jos ei olis eksyny. Kuka sitä ny karttaa mukkaan ottais, tai ainaka muistais et sellasen käsilaukkuun heitti lähteisäns. :) Tuplarattaat oli ihan ehdottomat, onneks älläsin ne mukkaan. Vaikkei Ellastinen kotona ennää rattaita käytäkkä, ni tuala tykkäs kärryisä istua ku kävelyä oli niin paljo. Ne oli mukavat senki takia ettei tarvinnu hualehtia et juakseeks se nyt auton alle vai ei, tai eksyyks johonki. Ranta oli tosi lapsiystävällinen ku vesi oli niin matalaa. Pohjaki oli ihan hianoo hiakkaa, ei kiviä tai muuta mihin olis voinu mukulat ittens telloo. Vesi oli niin lämmintä et tuli itekki pulahdettua. Vaan pual kilometriä sai kahlata ennenku pysty kastautuun, kunnon vesijumppaa, ku oli reilu aallokkoki. :)

Ja se mikä mua ilahdutti erityisesti, oli ravintoloitten hintataso. Hyvvää ruakaa, ilosta palvelua ja ihan puali-ilmasta. Ihan tasokkaasa ravintolasa nelihenkisen perheen sapuskat juaminens ja jälkkäreinens n. 40€. Ei paha mun miälestä. Vaan yhdesä ravintolasa saatiin odottaa tosi kauan, mut lapset onneks hanskas tilanteen paljo paremmin ku nälkäkiukkuset aikuiset. Ja onneks se odotettu ruaka oli hyvvää. Valikoimaa ravintoloisa oli ihan kivasti, vaikka viimesenä päivänä pitiki mennä Hesburgerille ku matkaseurueen juniorit halus "oikeeseen ravintolaan". Hintataso oli muutenki tosi kiva. Käytiin naisväen kesken hiaronnasa, alaselästä takaraivolle ja sormenpäihin asti oikein perusteellisesti kustansi 35€. Sen jälkeen lasi punkkua, 2€. Ai kauhee. Soppii hoitovappaalaisenki budjettiin. :)

Mut siis yhteenvetona; kiva kaupunki, ranta mukava ja lapsiystävällinen, hyvvää ruakaa, kiva hintataso ja ilmatki suasi meitä. Jos joku jakso lukkee koko puuduttavan tekstiosuuden, ni täsä viälä vähä kuvia. Olkaa niin hyvät. :)

Matka alusa. Siälä ajjaa pualet seurueesta mein edesä.

Mein ihana neuvostokämppä. Sisältä aika paljo kivampi.

Rantaleidi

Matkaseuruetta ekkaa kertaa biitsillä.
Pyllyt siveelliesti blurrattu, ku mukulat ei malttanu odottaa uikkareita.

Isien vahtivuaro ku äitit oli hiarottavana.
Onneks tuli venäjänkiälisiä piirrettyjä. :P

Siälä ne isit urheilee. 

Mää sain nälkäkiukkusena osuvan juaman.

Tavaraa oli.

"Kyllä kotonakin kivaa on. Mutta tykkäsin minä lomakodistakin, Taytyy mennä uudestaan paremmalla ajalla. Vaikka huomenna.", tuumas Ellastinen. Varsin onnistunu reissu siis lastenki miälestä.


Ps. Jos joku haluaa jottain tarkempaa tiatoo mein reissusta, ni kysykää ihmeesä. Oli toi tiivistäminen niin vaikeeta. :)

"Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä..."

Voi Ruisrock, voi Ruisrock. Neljän (ihan liian pitkän) vuaden jälkeen mää pääsin taas festaroimaan. Ruisrock on aina ollu mulle se The festari, eka mihin teininä pääsi. Satunnaisesti on tullu käytyä muillaki festareilla, mut kyl Ruisrockisa vaan on sitä jottain. Vuanna 2009 oon ollu viimeks, ja siittä asti odottanu et koskas pääsis taas. On ollu jottain piäntä esteenä, niinku ny melko tuare vastasyntyny vuasina 2010 ja 2012, heh. Vuadesta 2011 mää eniten oon katkera. Mulle pyhästi luvattiin sillon 2010 et kyl sää ens vuanna pääset ku Ellastinen on jo isompi.. No emmää mihinkä päässy ku oliki Miähen tyäporukan Sulkavan soutu- reissu. Arvatkaa vaan kiukuttiko. Ehkä vähän.

No mut sitä tikulla silmään ja sitä rattaa. Kummipojan joulupaketista paljastu viime vuanna kolmen päivän ruissilippu. Sitä myätä oliki sit selvillä et mitä täsä huushollisa tehdään heinäkuun ekana viikonloppuna. Miäs olis lapsenvahtina ja mää pääsisin festaroimaan. Jee, vaan seittemän kuukautta odottelua. Ihan kolmeks päiväks en määkä sentään arvannu lähtee, olis siinä jo mukuloitaki tullu ikävä. Mut lauantaiks ny kumminki. Sialuni silmin jo näin  millai aurinko paistaa täydeltä terältä, ihmiset on ilosia ja kaikki juur sillai ku festareilla kuuluuki.

Tän vuaden rokki oli siittäki kiva, et saatiin kutsu serkkubrunssille Hirvensalloon. Siälä oli ihan järjettömän hyvät pöperöt, hauskaa seuraa (hyvillä geeneillä varustettuja, kuissi!) ja ihan käsittämättömän uppeet maisemat. Merenrannassa kyl sialu leppää. Brunssilta oli kiva alottaa huippupäivä.

Tollanen maisema aukes niitten terassilta. Mää en kestä kuin ihanaa.

Ja ne ite festarit. Ihan juur sellasta ku meinasinki. Aurinkolasit nenällä ja farkkusortseisa sai painella menemään. Festariseuraks sain kaksossiskon ja sen miähen, kortteeriki järjesty kätevästi ku sisko pittää pääasiallisesti majjaans Turusa. Pikkusisko ja sen poikaystävä oli siälä kans yätä, mut muuten ne humputteli vähä nuaremmasa seurasa. Ei meistä kalkkiksista ollu ennää niitten matkaan.

Pertti Kurikan nimipäivät olis soittanu. Me istuttiin samppanjabaarisa.
V*tun vanhukset, kuten armas pikkusisko asian tiivisti.

Samppanjabaarin lisäks, ni nähtiin me tiätty bändejäki. Festarit alko lepposan letkeesti Anna Puun keikalla. Se oli tosi kiva, ei mittään ylimäärästä ku vaan rentoo musiikkia ja hyvvää fiilistä. Sillai ku festareilla kuuluuki. Sit käytiin vähä kuuntelemasa väsynyttä CMXää ja viälä väsyneempää Kaija Koota. En oikein käsitä sen tän hetkistä hohtoo, vaikka itekki on tullu mukulana barbileikkien lomasa Tuulikelloja kuunneltua. 

Mut se mitä ihan oikeesti odotin ja mitä varten oikeestaan ton lauantaipäivän valkkasin, oli PMMP. On mun pitkäaikanen suasikki, ja nyt viälä ku ovat lopettamasa, ni pakkohan se oli nähdä. Siskon kans huutolaulettiin koko keikka läpi, ja voi että et se oli hyvä. Ihan miäletön fiilis koko keikan läpi. Hiukan harmittaa et lopettavat (tai jäävät pitkälle tauolle), mut parempi se on lopettaa ku viälä vähä intoo on. Emmää ainaka väsynyttä PMMPtä meinaan halua nähdä. Täsä piäni huanolaatunen pätkä minkä löysin youtubesta. Harmi ettei se huippufiilis ihan ny tästä välity, yks mun miälestä parhaita PMMPn kappaleita. Tuli ehkä pikkusen hoilotettua mukana. :) Illan pääesiintyjä Him oliki sit niin alakulosta jorinaa, et lähdettiin kesken pois. Kaukana oli se fiilis jostain kymmenen vuaden takkaa Lallikselta.

Mut kaikenkaikkiaan oli kyl niin mahtava päivä, et oon sitä ny viikon fiilistelly. Kyl tällä jaksaa taas. Ja nyt en aio pittää neljän vuaden taukoo ennää.

Hiljasuus

Isot pahottelut, on ollu rokkaamista Ruissalosa ja lomailua Pärnusa. Ilman nettiä. Odottakkaas vaan tarkempaa selontekkoo. :)

Huh hellettä ja muita sääfraaseja.

Mitä tehdä jos kuapus alkaa näyttää tältä?

Pikku-H on saanu pusalaisen hikipässin geenit. Raukka.

Sillon pittää marssia paikallisseen markettiin ja hankkia palju. Lapsuuden kesien hauskin juttu oli maata paljusa pihalla. Sitä olis voinu tehdä vaikka kuin kauan, mut varmaan se piti lopettaa aina sillon ku isi tai äiti kyllästy vahtimaan. Saman jutun oon huamannu itekki. Tarpeeks kauan ku könötät siinä paljun viäresä ruiskittavana ja paarmojen syätävänä, ni sitä alkaa ihan ittestään purkautua suusta sellasia lauseita ku "Voi, teillä on varmaan jo vilu. Mennääs jo sisälle.".  Tarpeeks monta kertaa ku siihen vastataan topakka "EI!", ni vedetään hihasta viimenen valttikortti. "Kukas ottais jätskin?"  Toistaseks jäätelön voima on viälä ollu suurempi ku paljun. Heh.

Riamua!

Suasittelen muuten opettelemaan kompuran käyttöö, jos sellanen sattuu huushollista löytymään. Yritin raukka puhaltaa (!!) paljua täyteen, mut jokainen voi arvata ettei siittä si mittään tullu. Ja pumppua en tiätenkä ostanu, ku ihan turhia kapineita sellaset. Juu'u... Ku Miäs unohti täyttää paljun ennen tyäpäivää, ni ittehän se oli toimeen tartuttava. Ja hyvä tuli. (Okei, okei.. ei se ny niin vaikeeta ollu, mut kuitenki. Iso huriseva kone ja liikkuvia osia. Riittävän haastavaa ainaki teoriasa.)

"Äiti, minä en enää asu teidän kanssa. Minä aion muuttaa veteen. Plutikoiminen oli niin hauskaa!", tiivisti Ellastinen paljun hianouden.

Muistaksää ku tahdottiin?

Tällasia juteltiin tännään Miähen kans. Tuli siis kuluneeks kaks vuatta siittä ku naimisiin mentiin. Kesä 2011 oli kuuma ja häät ikimuistoset. (Ainaki siihen asti ku kaaso kuahuviinit morsiamelle aamukolmelta tarjos. Hehe.) Ennen häitä vihasin tona kyseisenä kesänä joka tuutista raikuvaa JVG:n "Pienissä häissä"- kappaletta. Mut annas olla ku parasmiäs pääsi yän tanssisoittolistaa tekkeen. Nykyään toi biisi saaki sit lähes romanttisille fiiliksille. Vaikka ihan kauhee renkutushan se on. :D

Mutta siis joo, onneks tahdottiin. Maailman paras toi mun miäs, paljo on kahteen vuateen (ja yhdeksään ennen naimisiinmennoo...) mahtunu, niinku ny esimerkiks toi meiän pikku-H, ja tästä on hyvä jatkaa etteenpäin. Tätä päivää me juhlistettiin käymällä ihan vaan kahdestaan ulkona syämäsä. Kivvaa ku ruaka on valmiiks tehtyä, hyvvää ja saa syädä ihan rauhasa. Skoolattiinki oikein! Kuviaki piti laittaa, mut toistaseks en ainaka saanu niitä puhelimelta laitettua. Hianouksien opettelu siis jatkuu. :)


Ps. "Kenen kanssa minä sitten menen isona naimisiin? Tai siis mistä äiti sellaisen kivan miehen löytää?", pohti Ellastinen tännään. Onkohan ollu nää hääjutut jotenki pinnalla viime aikoina?

Naimisia, sanois Ellastinen.

Niinku eilen sanoin, ni tännään olis tarkotus viälä vähä fiilistellä lauantaisia häitä. Rakkaan ystävän (jo yli kahdenkymmenen vuaden takkaa, aikamoista!) häät oli siis kysseessä, taattua liikutusta oli ilmoilla koko päivän. Tiivistetysti päivästä vois sannoo, et oli ihan mahtavaa. Hääpari oli uppee, ilmat hianot, hyvvää ruakaa, musiikki ja tunnelma kaikin pualin kohdallaans, laulua, tanssia ja naurua. Ja tiätty paljon rakkaita ystäviä. Voiskos sitä kauheesti mukavammin lauantaitans ennää viättää? Ei mun miälestä ainaka. Yritin kauheesti räpsiä kuvia, kattotaan josko jostain niistä edes jottain illoo olis. Ja samalla voin puhua kahden loistavan kädentaitajan pualesta. :)

Siinä ne mennee. Jo rouvana ja herrana. Vähänkö hiano auto!

Mun mekon peräpuali. Taitava sukulainen teki, mittatilauksena ihan mun toiveitten mukkaan. Kannattaa laittaa korvan taakse sellanen ku Ihanna design. Varmana uniikkia, ammattitaidolla.

Paparazzausta. Oli ne söpöjä.

Hääkimppu. Tekijänä Helmivillakko, ääreistaitava floristiystäväni. Tampereen seudulla vaikuttaville varsinki, kannattaa tutustua. Mun tualta lukulistasta näkkyy sen blogiki. Suasittelen tutustummaan.

Loppuyän sumusia tunnelmia. Tanssittua tuli jalat kippeeks. 

En tiä kuin monta kertaa tätä voi jankuttaa, mutta oon vaan niin tunnelmisa viäläki. Ja neljän viikon päästä vuarosa seuraava ystävä. Parhautta tällaset!