perjantai 23. elokuuta 2013

Turha ja tyhmä syyllisyys.

"Ja joka ikisenä aamuna
piru pääsi päällä tasapainoilee,
räntäsateessa pururadalla
niskavilloissa tempoilee, 
ja nuoruus menee
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevät, kesä, syys
palaa syyllisyys---"
(YUP, Syyllisyys)

"Sää oot äiti nyt, sulla on aina huano omatunto.", totes mun äitini sillon ku Ellastinen oli piäni, ja jostain marisin ku oli kauhee syyllisyydentunto. Aika masentavasti sanottu, mut tällä valtavalla kolmen vuaden äitikokemuksella tuntuu pitävän paikkans aika hyvin. Useimmiten se huano omatunto ku liittyy nimenommaan juur mukuloihin, jollei ny suaraan ni välillisesti kuitenki. Ei tämmöstä vaan ennen ollu.

Ne piänemmät omantunnonpistokset tullee yleensä niinki arkisista asioista, ku ihan päivän kulusta. Onks ulkoiltu, onks Ellastinen kattonu ny liikaa piirrettyjä, oonks mää huamioinu molempia mukuloita tasapualisesti, onks ruakana jottain pualivalmistetta vai ihan "oikeeta" ruakaa jne. Kaikesta voi näköjään pottee syyllisyyttä. 

Nytteki toi ulkona mollottava aurinko oikein huakuu huanoo omatuntoo, ku me ollaan sisällä. Mää kökötän konneella, Pikku-H nukkuu ja Ellastinen kattoo piirrettyjä. Ku kyl nyt kuuluis nauttia loppukesän keleistä, ei saa olla sisällä. Piänten lasten kuuluu olla ulkona, aina ja kokoajan. Tai, mitä jos molemmat haluaa olla juur nyt sisällä, ni eiks sillon vaan vois olla. Ehtii sitä ulos myähemminki. Näin sitä vois rationaalisesti ajatella, mut ei. Syyllisyys se tanssaa pään päällä, ei auta. Iltaruuaks oon varannu valmiiks marinoitua broileria. Kyl senki vois maustaa itte, miks pittää olla näin laiska, blaablaablaa. Tai sit kokkaan tyytyväisenä sen valmiiks maustetun broilerin, lapset, Miäs ja mää syädään tyytyväisenä. Miks kaikista asioista tarttee oman pään sisällä tehdä niin hemmetin vaikeita?

Isompi syyllisyyden aiheuttaja onki sit se kuuluisa oma aika. Välillä mää vaan haluan vaikka musiikkikeikalle, kavereitten kans iltaa viättään tai vaan kampaajalle, ja nää kaikki ihan ilman lapsia. Onks se sit niin huano asia? Mun miälestä ei, monien muitten miälestä se sit taas onki. Jos lapsia hankkii, ni miks niitten kans ei halua olla ja muita yhtä älykkäitä kommentteja on kuulunu. Ihan ko se yksinolemisen tarve jotenki vähentäs sitä mukuloista välittämistä. Ei mee mun ymmärrykseen, mut silti huamaan mukuloista (pidempään) erosa ollesani miättiväni et mitäköhän niille kuuluu, plärrään puhelimestani niitten kuvia ja piinaan kanssaihmisiäni plääsäämällä, mistäs muusta ku mukuloista. Ku on huano omatunto.

Näitten edellämainittujen lisäks ikusta huanoo omatuntoo tiätysti aiheuttaa oma saamattomuus (miks mää en siivoo, vaikka on sekasta), rahankäyttö, herkkujen syänti, liikunnattomuus ja monet muut. Monta asiaahan noista olis vältettävisä, ku vaan vaikka tarttuis siihen imuriin, jättäs sen karkkipussin ostamatta tai asioita kauppaan. Mut ääh, teen noita asioita kumminki. Ja sit on, kas kummaa, huano omatunto.

Oon pikkuhiljaa yrittäny opetella uutta suhtautumistappaa. Jos en kerran viitti niille konkreettisille asioille tehdä mittään, ni ainaki voisin yrittää olla miättimättä liikaa. Jos nurkisa onki pari pölypalloo, ni mitä siittä. Jos haluan joskus olla ilman lapsia, ni tuloksena on vaan pirteempi ja paremmantuulinen äiti. Ei huano homma sekään. Jos ei huvita mennä ulkoileen, ni siihenkä ei kuale. Mennään sit vaikka huamena. Kamalan helppoo tällai ku sen kirjottaa. Saas kattoo millai sit tosielämäsä.

Ja jos liian huano omatunto iskeeki, voi palautella miäleen esimerkiks tällasen Ellastiselta tulleen palautteen: Äiti, sinä olet kyllä maailman ihanin ja paras äiti. Minä rakastan mun perhettä."  Nii, eipä sitä tunnu se piirrettyjen kattominen pilanneen, ni mitäs sitä murehtiin. :)

Ps. Ja hei, yhdestä asiasta voin ainaki lakata tuntemasta huanoo omatuntoo. Ilmottauduin joogan alkeiskurssille. Liikuntaa ja ommaa aikaa, tadaa!

3 kommenttia:

  1. Ny mulla on si huano omatunto, ku mää oon tollaa menny sanomaan. Ja muutenki kaikista vanhoista ja tehdyistä ja tekemättömistä ja siitä ku oon töisä, enkä näe teitä ja muita lapsia ja lapsenlapsia ja ommaa äitiäni ja ystäviä ja ja ja... Emmää kestä. Eli taisin olla oikeesa, mut ah, millaa mää sen tollai sanoin, ku olis kauniimminki voinu :)

    VastaaPoista
  2. Mää lakkaan ny nää kommentit ihan kokonaan. Nähdään huamena!

    VastaaPoista

Kommentoikaa rohkeesti!