Karhunpojat sairastaa.

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidellaan nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi,
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartioi uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme,
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."

Syksy tullee, ja räkäpöpöt näköjään sen mukana. Muutaman päivän on ny ollu hiukan syksyn tuntua ilmasa, ni johan se onki kunnon räkäflunssan aika tänne pesiytyä.

Huamena olis ollu luvasa yks vähä mukavampi syksyn merkki, Ellastisen olis alkanu kerho. Sitä on odotettu ku kuuta nousevaa, ja nyt se reppana itkee ja yskii sängysä, lämpösenä ku mikä. Ei oo kerhoon menemistä. Pöh! Perjantaina seuraava kerta, saas nähdä pääsiskö sillon sit. On ihan uus kerhopaikka ja -ryhmä, ni kiva olis päästä heti alusa mukkaan.

Pikku-H ei onneks ainaka viälä lämpöile tai yski, sillä vuataa vaan nenä. Nyt jännään et menneeks korviin, vai ei. Kuukauden päästä olis tuubitus, ni toivottavasti ei tuu ny mitkään tulehdukset sitä pillaan. Pikkusella on par'aikaa kymmenen päivän jämykuuri menosa märkäruppeen (juur niin ihana vaiva, ku miltä se kuulostaaki...), ni kai se sitä korvatulehdustaki sit vähä estäis. Antibiootti ku antibiootti, kai. Vai?

Mun tarvii nyssi treenata noita "Karhunpojan"  sanoja enemmän, Ellastinen ku vaatii sitä aina unilauluks kippeenä ollenssans. Mun oma versio on jokseenki miälenkiintonen sikermä pikku katkelmista, mitä satun muistaan. Plus et meinaan aina alkaa itkee ku laulan sitä. Lissää treeniä siis. Jos oma kurkku kestää, röhisenpä minäki meinaan.

Tervetuloo syksy, jos se meinaa villasukkia ja uusia syysvaatteita. Jos se on kurjaa keliä ja pöpöjä, älä pliis tuu ihan viälä.