Lapsen rautanen logiikka

Nyt on oikein pakko kirjottaa ylös, ku oon muutaman päivän ittekseni täälä hihitelly. Syy hihittelylle on se, kuin yksinkertanen ja looginen voi piänen lapsen maailma olla. Ainaki sen lapsen miälestä. Ellastinen on äärettömän sukkela suustans ja kova pohtimaan erilaisia juttuja, ni suarastans koomisia tilanteita tullee etteen harva se päivä. Vaikka sille muksullehan on tiätysti elämää vakavampi asia kysseesä, mut äitin ei auta ku purra huulta, ettei pääse nauru.

Alotettaan ny vaikka ruakailusta. Hyvällä halulla syädään pualen lautasta, kunnes tullee stoppi. "Kiitos, mutta minä olen ihan täynnä. Vatsaani ei mahdu muruakaan."  Hetken päästä likka on kuitenki päittäns keksipurkilla. Siittä sit pyytää vähä tarkempaa selontekkoo, ni saa vastaukseks "Juujuu, vatsani on kyllä täynnä. Mutta se on se ruokavatsa, mutta minun herkkuvatsani kurnii valtavasti. Se on vielä ihan tyhjä. Siksi minä vain olen hakemassa keksiä."  Aivan, olishan tyhmän äitin nyt se pitäny tajuta. Ja tää keskustelu on käyty kerran jos toisenki. Joskus sitä heltyy, joskus taas oon tosi tyly äiti ja annan sen herkkuvatsan olla tyhjänä. Vähänks ankeeta.

Toinen hauska looginen päätelmäketju tapahtu eilen. Meillä on tulosa (taas :) ) yhdet kaverihäät ens viikolla. Piäntä lastenvahtiressiä siinä sit puhelin itekseni ääneen ku Ellastinen viäresä kuunnellesa totes et "Älä sure äiti. Emme me mitään vahtia tarvitse. Kyllähän me nyt nukkumaan osataan itsekin mennä. Ei se ole vaikeaa."  No en sit ihan sammaa miältä tytön kans ollu, ja keskustelu jatku "Mutta osaanhan minä jo avata jääkaapin ja tehdä voileivän. Minähän olen jo iso."  Joo totta, että ossaat mut on kolme viälä aika piäni. "Niin, onhan se niinkin. Ehkä se lapsenvahti olisi kuitenkin ihan hyvä juttu."  Onneks tullee mun kaksossisko pelastaan tilanteen. Vaikka saa Ellastinen siltiki tehdä ite oman voileipäns, jos haluaa. :)

Tännään ennen nukkumaanmennoo tuli taas sellanen älynväläys, et jestas sentään. Ellastinen luapu vajjaa kuukausi sitte yävaipoista, minkä takia sillä on potta omasa huaneesa. Voi sit käydä yällä pissalla. Vessaan ku se ei yällä pääse, ku on pikku unissakävelijällä pakko olla portti huaneen ovella. Noh, oli tännään jo unilla ku alko kuulua ylhäältä "Pyyhkimää-äää-äännn!"  No menin tiätysti sinne sit, ja huamasin et likka istu potalla housut jalasa. Tästä sit vähä häneltä kysyin, ni vastaukseks tuli et "No kun nämä minun uudet pynskisortsit on liian isot, niin en halunnut pitää niitä. Ajattelin sitten että jos ne tulee likaiseksi, niin voin laittaa ne pyykkiin ja saan toiset housut. Mutta en halunnut pissata sänkyyn, niin tulin potalle."  Melkein meinasin jo hermostua, mut sit alko jo huvittaa. Jessus mikä päättelyketju. No, hiukan toruin ja housut vaihdettiin. Kysäsin sit et ei sattunu tulleen miäleen et olisit vaan pyytäny toisia housuja. "Niin, sitä en tosiaan tullutkaan ajatelleeksi. Olisihan se ollut mukavampaa." Ai olis vai? :D

Yks monimutkanen juttu lapselle on tiätysti sukulaissuhteet. Kuka on kenenki sisko, mummi, äiti tai kummi. Yks päivä Ellastinen sit pohti et missä hän oli ku mää olin vauva. Ja jos mää olin vauva, ni oliks mummi sit muka nuari? Ja jos mummi oli nuari, ni mikä isomummi sit oli? Noh, sitä siinä käytiin läpi ku se yht'äkkiä keskeytti mut. "Nyt minä äiti tiedän. Enhän minä mitenkään voinut olla sinun masussa, kun sinä olit vauva. Eihän vauvan masuun mahdu vauvaa. Minä olin tietysti isomummi, kun isomummi oli kerran mummi. Koska kuka sitten olisi ollut isomummi, jollen minä? Sinä olit vauva, mummi oli äiti, isomummi oli mummi niin  minun on pakko olla isomummi."  Aivan, aivan.. toi meni niin monimutkaseks etten itekkä meinannu pysyä peräsä. Nää on kyllä monimutkasia. Ellastinen tykkää muutenki sukuselvityksistä, nyt se on oppinu uuden tittelin. Mummu (eli miähen äiti) ei ookka ennää mummu, vaaan "sinun anoppisi". :D 

Joskus mun siskon kans sitä juteltiin, et toiset muksut ne on verbaalisesti parempia, toiset motorisesti. Sisko sit kysy hetken päästä jostain puserosta et onks tää sun iskän. Ellastinen vastas et "Ei, se on minun isäni."  Käänty kannoillans ja pam. Käveli päin ovenkarmia. Nii, kumpaankohan porukkaan se mahtaaka kuulua?

Mein Einsteiniä väsyttää. Rankkaa tommonen räknäily. <3