Aikustumisen merkkejä vol. 1

On takana melkosen hulinainen viikonloppu, kamalasti kaikkee ohjelmaa kasautu parille päivälle. Mut kivvaa ohjelmaa, en valita. Tän viikonlopun aikana tein muutamia havaintoja, mitkä uhkaavasti vaikuttas jonkunsorttiselta aikuistumiselta. Sen lisäks et mittari alkaa hapuilla sitä kolmenkyypin rajapyykkiä, ni käyttäytymisesäki ilmenee kaikenlaista kummaa.

Perjantai oli viälä Miähellä touhukas puimapäivä, mikä tarkotti mulle ihan perus kotielämää vaan. Mut lauantaina näytti kovin satteiselta, ni päätettiin pittää kaveripariskunnan kans rapuilta. Niilläki ku isäntä on maajussi, ni sään mukkaan heki elävät. :D Parriin vuateen ei oo rapuja tullukka syätyä, ni oikein odotti. Alkuun värkättiin pihvit sun muut tilpehöörit, ni sai muksutki murua mahhaan. Ravut, mädit ja muut herkut säästeltiin iltaan ihan vaan aikuisille. Tosin Ellastinen suurena merenelväien ystävänä ilmotti et hän ei syö pihviä, rapuja pitää olla. Onneks oltiin varattu vähä kuarellisia katkarapujaki, vähän niinku lapsia varten (vaikka kiva niitä oli yällä itekki dippailla...). Ne kelpas oikein hyvin, ja ison kasan se niitä vetiki. Ravut oli kyl pakasteita, niin aikuinen en viälä sentäs oo, et ruppeisin ite keittelypuuhiin. Mut rapuveittiä sentään ostin. :) Sitte ku oltiin saatu kaikki neljä mukulaa unten maille, pääsi aikuisetki ite asiaan.

Siinä ne odottaa syäjiäns. Miäs kattanu ohjeistuksella "nätisti".
Niin no, on ne sentään lautasella.

Miähet tiätysti intoili asiaankuuluvista napsuista, ja Absolutti kaivettiinki pakastimesta. Pitihän sitä ekalle pyrstölle itekki tiätty ottaa, mut ei. Ei pystyny. Ihan kauheen makusta, hyissaakeli. Mitä ihmettä, kyl nuarempana vaan. Eikä muuten pystyny oikein muutka. Miähet tais pari ottaa, ku kuuluu. Mut muuten ei. Sen sijaan pelattiin erä Unoa, juatiin espressot ja mentiin saunaan. Kyl on meno muuttunu viidesä vuadesa. Mikä ei välttämättä oo ollenka huano juttu. (Ja hualestuneille tiadoks, vaikka lapsia oliki talosa ni silti asianmukasesti hualehdittiin, et kartalla oli aikuisia. Ei siis hättää.) Ne mukulat siis tiätenki suurin syy näin aikuismaisiin rapujuhliin oliki. Semmosta se on, elämä nykyäns. Tosin en väitä et aina, antas vähä turhan hyvän kuvan. Onhan ne joskus yäkyläsäki. :) Mut ne ravut, oli ne hyviä. Nam! Vaikka se turhanpäivästä ähräämistä onki, ni hauskaa sellasta. Ja ku lisänä oli viä mätiäki, ni olin riamuissani. Onks oikeestaan mittään parempaa ku mätipaahtoleipä?

Melkein kaikki syäty jo. Ja päät laskettu asianmukasesti.

Kahdelta iski niin totaaliväsymys, et pakko oli kömpiä nukkuun. Mikä oli kyl hyvä ratkasu, ku armaat piltit heräs seittemän aikaan. Huh. Vähä tuppas väsyttään, mut kahvia konneeseen ja paikalliselle Elotorille kattoon mukuloitten keppiratsastuskisoja. Ellastiselle iski ennen kisasuaritusta ramppikuume, ja jäi kisat lopulta sit välliin. Ehkä ens vuanna uudestaan. Onneks saatiin sentään muurinpohjalettuja, mikä pelasti paljon. Ellastinen ku oli jo etukätteen vähä hualissans, et millaset markkinat ollenka on kysseesä.

"Äiti, onko siellä markkinoilla metrilakua?" 

"No en ossaa sannoo." 

"No onko siellä edes lettuja?" 

"Luultavasti kyl." 

"No parempi olisi, muuten ne on kyllä aika kurjat markkinat." 
Markkinoilta ku päästiin kottiin, ni aikuismeininki vaan jatku. Mut siittä kirjotan sit ihan erikseens. :)