Nätti kroppa.

Ainaki melkein. Ku kerran jottain äitibloggaria leikkii, ni kai maar se täytyy tohon A beautiful body- haasteeseen osallistua. Kaks mukulaa siis on tullu pyäräytettyä viimesen n. kolmen vuaden sissään. Nuarempiki on jo hiukan yli vuaden, mut jottain piäntä merkkiä on viäläki olemasa siittä et on tullu raskaana joskus oltua.

Se mikä mua itteeni huvittaa, on se et oon nyt paremmasa kuasisa ku varmaan kymmeneen vuateen. Ennen Ellastista painoin vajjaa kymmenen killoo enemmän, ku nykyään. Opiskeluaikojen mättö- ja siiderikuuri oli tehny tehtäväns, heh. Ellastisen jälkeen mun kaveri sai mut, paatuneen liikunnanvihhaajan, houkuteltua jumppaamaan ja paino tippuki jonnekki lukioaikasiin lukemiin. Huisin tyytyväinen olin, mut ei se ilo kauaa kestäny ku olinki pian uudestaans piäniin päin. Painoo molemmista raskauksista tuli suurinpiirtein kymmenen killoo, ehkä hiukan alle. Pikku-H:n jälkeen en sit jumppaamaan toimertunukka, ku ei kukkaan potkinu persuksille. Mut edellens paino on pysyny huamattavasti mukavammisa lukemisa ku ennen Ellastista. Raskausarpia tuli ehkä kolme, neki tosi piäniä. Tissit on aina ollu onnettomat ruppanat, eli ei nekä mittään kauheeta vaurioo ainaka raskauden tai imetyksen takia oo saanu. Jos mahdollista, ni ehkä ne on viälä vähä onnettomammat ku ennen. Löysää helposti kurtistuvvaa nahkaa jäi vattarepun päälle, ja vähä on ulkoneva keskivartalo. Mut seki johtuu vaan siittä et tullee syätyä hyvyyksiä ihan liikaa, lapsia en menis syyttään. Kaiken kaikkians oon tosi tyytyväinen nykyseen olomuatoon. Jee, hyvä mää!

2010, neljä tuntia ennen h-hetkee.

2012, 45 min. ennen h-hetkee.

Viime juhannuksena. Tolta mää oon näyttäny kutakuinki
viimesen vuaden. Paitsi ny, kiitos lomaruakavalion. :D

Ps. Tätä kirjottaesa alko taustalta kuulua jumalaton riamunkiljuminen ja hihkunta. Siihen osallistu Miäs, Pikku-H ja Ellastinen. Mein vauva otti ja lähti käveleen. Ihan pitkää matkaa. Hurraa hänelle!