"Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä..."

Voi Ruisrock, voi Ruisrock. Neljän (ihan liian pitkän) vuaden jälkeen mää pääsin taas festaroimaan. Ruisrock on aina ollu mulle se The festari, eka mihin teininä pääsi. Satunnaisesti on tullu käytyä muillaki festareilla, mut kyl Ruisrockisa vaan on sitä jottain. Vuanna 2009 oon ollu viimeks, ja siittä asti odottanu et koskas pääsis taas. On ollu jottain piäntä esteenä, niinku ny melko tuare vastasyntyny vuasina 2010 ja 2012, heh. Vuadesta 2011 mää eniten oon katkera. Mulle pyhästi luvattiin sillon 2010 et kyl sää ens vuanna pääset ku Ellastinen on jo isompi.. No emmää mihinkä päässy ku oliki Miähen tyäporukan Sulkavan soutu- reissu. Arvatkaa vaan kiukuttiko. Ehkä vähän.

No mut sitä tikulla silmään ja sitä rattaa. Kummipojan joulupaketista paljastu viime vuanna kolmen päivän ruissilippu. Sitä myätä oliki sit selvillä et mitä täsä huushollisa tehdään heinäkuun ekana viikonloppuna. Miäs olis lapsenvahtina ja mää pääsisin festaroimaan. Jee, vaan seittemän kuukautta odottelua. Ihan kolmeks päiväks en määkä sentään arvannu lähtee, olis siinä jo mukuloitaki tullu ikävä. Mut lauantaiks ny kumminki. Sialuni silmin jo näin  millai aurinko paistaa täydeltä terältä, ihmiset on ilosia ja kaikki juur sillai ku festareilla kuuluuki.

Tän vuaden rokki oli siittäki kiva, et saatiin kutsu serkkubrunssille Hirvensalloon. Siälä oli ihan järjettömän hyvät pöperöt, hauskaa seuraa (hyvillä geeneillä varustettuja, kuissi!) ja ihan käsittämättömän uppeet maisemat. Merenrannassa kyl sialu leppää. Brunssilta oli kiva alottaa huippupäivä.

Tollanen maisema aukes niitten terassilta. Mää en kestä kuin ihanaa.

Ja ne ite festarit. Ihan juur sellasta ku meinasinki. Aurinkolasit nenällä ja farkkusortseisa sai painella menemään. Festariseuraks sain kaksossiskon ja sen miähen, kortteeriki järjesty kätevästi ku sisko pittää pääasiallisesti majjaans Turusa. Pikkusisko ja sen poikaystävä oli siälä kans yätä, mut muuten ne humputteli vähä nuaremmasa seurasa. Ei meistä kalkkiksista ollu ennää niitten matkaan.

Pertti Kurikan nimipäivät olis soittanu. Me istuttiin samppanjabaarisa.
V*tun vanhukset, kuten armas pikkusisko asian tiivisti.

Samppanjabaarin lisäks, ni nähtiin me tiätty bändejäki. Festarit alko lepposan letkeesti Anna Puun keikalla. Se oli tosi kiva, ei mittään ylimäärästä ku vaan rentoo musiikkia ja hyvvää fiilistä. Sillai ku festareilla kuuluuki. Sit käytiin vähä kuuntelemasa väsynyttä CMXää ja viälä väsyneempää Kaija Koota. En oikein käsitä sen tän hetkistä hohtoo, vaikka itekki on tullu mukulana barbileikkien lomasa Tuulikelloja kuunneltua. 

Mut se mitä ihan oikeesti odotin ja mitä varten oikeestaan ton lauantaipäivän valkkasin, oli PMMP. On mun pitkäaikanen suasikki, ja nyt viälä ku ovat lopettamasa, ni pakkohan se oli nähdä. Siskon kans huutolaulettiin koko keikka läpi, ja voi että et se oli hyvä. Ihan miäletön fiilis koko keikan läpi. Hiukan harmittaa et lopettavat (tai jäävät pitkälle tauolle), mut parempi se on lopettaa ku viälä vähä intoo on. Emmää ainaka väsynyttä PMMPtä meinaan halua nähdä. Täsä piäni huanolaatunen pätkä minkä löysin youtubesta. Harmi ettei se huippufiilis ihan ny tästä välity, yks mun miälestä parhaita PMMPn kappaleita. Tuli ehkä pikkusen hoilotettua mukana. :) Illan pääesiintyjä Him oliki sit niin alakulosta jorinaa, et lähdettiin kesken pois. Kaukana oli se fiilis jostain kymmenen vuaden takkaa Lallikselta.

Mut kaikenkaikkiaan oli kyl niin mahtava päivä, et oon sitä ny viikon fiilistelly. Kyl tällä jaksaa taas. Ja nyt en aio pittää neljän vuaden taukoo ennää.