Hauskaa jussia, muistakaa nu... kkua!

Höhö, tän maailman hauskimman paskimman juhannusvitsin myätä siis toivottelen kaikille tahoille oikeen hauskaa juhannusta. Täälä meinataan olla lähinnä vaan kotinurkisa, mökillä käydään jos jaksetaan. Ellastisen kummit, mun kaksossiko ja sen miäs siis, tullee meille rauhallista maalaisjuhannusta viättään. Kuin kiva! Huamena on kokko tosa lähirannasa, niinku jo usseempana vuatena. Järjettömästi ruakaa, pihasauna, kohtuullisesti juamaa. Siittä se on kiva juhannus tehty.

Tän vuaden juhannukseen lisämausteen tua "Mikko-pojan", kuten Ellastinen kummisettääns kutsuu, synttärit. Ellastinen halus tehdä sille kakun, ni pitihän sitä tiätty yrittää kunnon miähekästä traktorikakkua. Oon jo varautunu hankkimalla jontikan väreihin tarvittavvaa karkkiväriä, ite kuarrutusoperaatio on huamena. Pohja jämähti tiätenki vuakaan kiinni ja meni ihan palasiks. Sitä siinä si pärrätesäni Ellastinen tuli ja lohdutti: "Ei se mitään äiti. Minä luotan sinuun. Sinä olet erinomainen kakun korjausnainen.". Toivottavasti pystyn lunastaan tän luaton. Paljo kuarrutusta sivvaan. Täsä muutama kuva kakkuprojektin etenemisestä.

Tästä se lähtee...

Viälä näyttää ihan hyvältä...

Perhana! Ei näytä ennää.

Ja si muuta ku kakkuasiaa. Pikku-H on viime aikoina väläytelly uusia taitojans. Se on kauhee kiipeilemmään, millon se on tiskipöydällä, millon taas sohvan käsinojalla. Jottain puhheentynkääki se yrittää, piäniä sanoja yrittää toistaa peräsä. Kuvakirja on kovasa käytösä ja siinä kohtaa ku päästään ankkaan, alkaa senpäivänen vaakvaakin kiljuminen. Ja sit viimisenä muttei ollenka vähäsimpänä. Se otti tosa yks päivä jo kaks tuetonta askelta. Perhana, kyl se kohta kävelee. Hurraa mun vauvani!


Ps. Klikkailin yhdestä nettikaupasta mun hääpäivälahjaniki. Oon pikkusen innoisani ja teen hehkutuspostauksen heti ku kotiutuvat.