Tulkoot täit, vattatauti koko perheelle tai korvatulehdus, ei mua niin vaan nujerreta. Kaikesta blogihiljasuudesta hualimatta täälä ollaan. Hiukan lommaaki on viätetty kuluneella viikolla, eikä oo oikein edes ehtiny minkään nettiin viävän laitteen ääreen.
Viime perjantaina Pikku-H alko yrjötä ihan kunnolla. 1,5 tuntia, neljät lakanat ja neljä yäpukua, kahdeksan yrjöö. Siinä oli taudin saldo sen kohdalla. Pari päivää mein huusholli oli tautivappaata vyähykettä, maanantaina alotti sit Ellastinen pualestans. Tiistaina oli mun vuaro, keskiviikkona miähen. Ärhäkkä mut noppee tauti. Noh, keskiviikko-iltana alko Pikku-H:n nokka vuataa ja yön se sit pirstaski läpi. Korvahan se siälä prenkkas. Onneks oli lääkärineuvola heti seuraavana päivänä, saatiin kuurit kohdillens.
Tästä kaikesta hualimatta me päästiin ku päästiinki reissuun Miähen kans. Oli kivvaa, vaikka tauti hiukan kummitteliki taustalla. Ja tytöt oli ihan innoisans ku pääsi mummulaan. "Vihdoinkin, on tätä odotettukin.", tuumas Ellastinen. Ja Pikku-H huusi viäresä "Jeee!". Pureudun reissuun ja lommaan viälä paremmin ku saan taas konneet ja kamerat yhteistyähön mun kans.
Mut siis täälä ollaan, syädään sukulakuja ja orientoiduttaan taas tyäarkeen. :)
Jospas siinä sit olis teijän tämän talven sairastelut. Meillä oli flunssaa alkutalvesta ja ossaan orottaa toista lopputalveks. Niin se aina mennee.
VastaaPoistaNiimmääki toivon. Vähempiki riittäs. :) Mut ainaki toi kumman Vanhanen keväinen ilma linnunlauluinens ja kuivine katuinens antas uskoo et talven taudit on selätetty.
VastaaPoistaVanhanen?? Jos varhanen kuiteski...
Poista