keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Päivähoidon nurjat pualet.

Otsikosta hualimatta tästä ei kuitenka tuu mittään palopuhetta sen pualesta et lasten olis hyvä olla kotona tiäs kuin kauan ja päivähoito on suarastaan helvetin esikartano lapsille. Tytöillä mennee hoidosa ihan loistavasti, tykkäävät hoitotädistäns ja määki oon Miähen kans ollu vaan ja ainoostaan tyytyväinen kuin hianosti kaikki on menny. Tännään Ellastinen sai nimpparilahjan hoitotädiltä, olin suarastans liikuttunu. Etenki ku itte en meinaa moisia päiviä edes muistaa. :) Puhun nyt aika paljon piänemmän mittakaavan (ihan kirjaimellisestikki) jutusta, mut silti ah niin isosta ja ärsyttävästä. Meinaan täistä.

Kihomatojen ohella semmonen asia mikä saa välittömästi kylmiä värreitä ja inhon pintaan. Ja voi kuttu sitä hommaa minkä noinki piänet ötökät saa aikaseks. Sitä pyykkiä, pakastusta ja kampaamista. Siinä se viikonloppu kivasti viärähtiki. Perjantaina koko perheelle täishampoot päähän. Voin kertoo et on melko miälenkiintosta saada alle kaksvee istumaan varttin vaikutusajan, pois huuhtelun ja kampaamisen aloillans. Pyykkiä on surruutettu arviolta tusinan verran konneellisia, kaikki mahdolliset myssyt ja muut pakastettu, hiusharjoja kiahauteltu ja muuta mukavaa. Ja kaiken hauskuuden on kruunannu se et kuivausrumpu ei toimi. Oh joy.

Viikonlopun asemapaikka.

Ehkä sitä pyykkiä olis tiätysti voinu olla vähemmänki, minkäs sitä ihminen neuroottisuudellens ja ötökkä-ällötyksellens voi. Hyyh. Mut ehkä se neuroottisuus kannatti. Ellastisen päästä löysin yhden ainokaisen vilistäjän ja muutaman munan. Muilta ei mittään. Ei paljoo siis. Ja ens viikonloppuna viälä uusintakiarros shampoilla. Kaiken lisäks lahjoin Ellastisen lyhentämmään tukkanski. Vastasuuden varalta. :) Ihailtavan urheesti se on kyl koko episodiin suhtautunu. Ajattelin et se olis paljo isomman sätkyn. Mut ei, reipas tyttö.

Itteeni en kyl moiseks voika tituleerata. En tiä millon pääsen tästä inhotuksesta yli. Ehkä sitte ku lähes koko kuantalo makkaa parturin lattialla voin huakasta helpotuksesta. Ihan vakavissani moistaki meinaan jo miätin. Saa nähdä mihin viälä inspiroidun. Voiton pualella onneks jo.

Kerta kiallon päälle. YÄK! (Kuva Googlesta)


2 kommenttia:

  1. Äää, nyt mun pää rupes syhyämmään ko luin tän! Mulla oli kerran piänenä täitä, olin varmaan jo koulusa. Sillon en ollu moksiska, nyt ällöttäis. Kihomadot tosin olis sata kertaa ällömpiä. Paljonko tukka lyheni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, arvaa vaan kuin paljo mun pää syhyää. Vaikka siältä mittään oo löytynykkä ja kiitos kuivan ihon kutisee kuitenki aina.. Mut silti. Yhh!
      Tukka ei viälä lyhentyny ku aattelin sen tehosteen viälä tehdä. Ettei vahingosaka parturiin kulkeudu mittään. Sillai sovittiin et ponnari täytyy saada, mut suurinpiirtein pyllystä olkapäille. On seki jottain. Lahjuksena käytetty Mauri Kunnaksen "Hui kauhistusta". :)

      Poista

Kommentoikaa rohkeesti!