sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Satumainen suklaakakku.... Noh, ainaki melkein.

Miäs täytti vuasia tosa pari päivää sitte. Ellastinen halus tehdä isille kakun, tarkemmin sanottuna "aivan satumaisen maukkaan suklaakakun. Semmoisen sydämenmuotoisen, kun me tykätään isistä.". Mun jauhopeukalo ku on aika onneton, jouduin muutaman kerran sit niäleskelemmään. Ideoita ja reseptejä tuli kyseltyä kaikilta vastaantulijoilta, paineet oli kovat. Lopulta päädyin kuitenki mein suvun supersalaseen mutakakkureseptiin. (Eli aika perus mutakakku, mut maineeltaan jo legendaariseks muatoutunu. Ja reseptiä ei ihan kenelle vaan anneta. ;) )

Pikku-H ku saatiin päikkäreille, ni ei muuta ku leipomishommiin. Eka haaste oliki jo suklaan sulattamisesa. En älynny et suklaa sullaa aika paljo noppeemmin ku isot voiklimpit, ja pohjaanhan se meinas pallaa. Mut ei onneks sit kuitenka. Helpotuksen huakaus. Seuraava haaste tuli siinä kohtaa ku yleiskone nostettiin pöydälle. Ellastinen juaksi karkuun. Sillä on kamalan herkät korvat, ja se pelkää kaikkia kovia ääniä. Sovittiin sit et taikina on mun osuus, Ellastinen hualehtii koristelusta. Lopulta taikinaa tuliki sit niin paljon et se ei mahtunu edes kahteen mun sydänvuakaan. Pakko oli syädä loput. Ja tiätysti ku ne vuoat oli niin piäniä, pohjista tuli aika ohuet ja ne meni hiukan liian kypsiks.

Mut ei hättää, kätevä emäntä oikein hoksas et ne kaks lituskaahan voi laittaa niinku päällekkäin ja tuloksena onki täytekakku. Välliin vaan muussattua vadelmaa, ei kaivannu ees kostukkeita ku sen verran meheväks ja etäsesti mutaseks jäi kumminki. Koristukseks valikoitu Ellastisen toimesta kermavaahto, vadelmat ja miähekkäät pinkit sydänströsselit. Hyvvää tuli. Vaikka ei se leipominen kuitenka ihan mun juttu oo.. Kamalan haastavaa, mut nyt voinki vuaden taas röyhistellä rintaani. "Ku mää sillon kerran leivoin meinaan."

Näillä aineksilla ku lähtee liikkeelle,
ni ei voi tulla pahhaa.

Hifistelin hiukan mun yleiskonneella. Siihen kuuluu tommonen K-vatkain, minkä pitäs tehdä leivonnaisista ekstrakuahkeita. Tuli kyl ihan hyvä taikina ja ilmava kakku, mut emmää kyl mittään erroo huamannu tavallisseen vatkainossaan. Mut onhan toi ihan hiano. :D

Koo niinku kuahkee.

Laaduntarkkailua Peltorit pääsä. Ei ota hurina korviin. :)

Laaduntarkkailua vol. 2

Mutakakun muadonmuutos, tyylipuhdas täytekakku.

Valmis kakku. (Ja paskanen pöytäliina.)
"On se miähekäs", totes mun sisko.
Koristelun pääarkkitehti oli Ellastinen.

Ja ku kerran kaikkien kumminki alkaa nyt tehdä miäli suklaakakkua, ni pistetään nyt joku reseptiki. Suvun reseptiä en anna, ettei äiti suutu. ;) Mut tää Valion sivuilta googlettelemani oli melkein samanlainen. Tosin mein reseptisä ei mittään kaakaojauhoja oo, kunnon suklaata sen olla pittää.

8 kommenttia:

  1. Soveltaminen on se mikä keittiössä kannattaa, ja hienostihan se tässäkin tapauksessa sujui! :) ihana toi teidän välitilan retrotapetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu kannattavan. Sen verran hyvvää tuli tostaki. Vesi kiälellä oon kyl ajatellu sitä sun pätkis-juustokakkuaki. Jos vaikka isäinpäiväks. :)
      Ja kiitos. Niin mustaki. Se oli kompromissi mun villeimpien haluunvaaleenvihreenkeittiön-ideoitten ja miähen mustavalkosen väliltä. Ja varsin onnistunu sellanen, vaikka itte sanonki. :)

      Poista
  2. Niin... Eihän se muuten olis "suvun salainen resepti..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tosin pettymys oli hianoinen ku tajusin ettei se mikkään kovin spesiaali ollukka. Mut ei sillä, hyvvää silti. :)

      Poista
  3. Puhuttiin juur eilen Mestarin kans, et en oo ikinä maistanu kakkua josta olisin ollu ihan et "tää on niin hyvää et pää räjähtää". Unohdin mutakakun!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, totta, sekin unohtui :)

      Poista
    2. Miäs kans ylisti nyt olevaa kakkua ettei oo ikinä saanu yhtä hyvvää. Siihen totes E. et "Höh, oletpas. Viime vuonna etkö muista?". :D

      Poista

Kommentoikaa rohkeesti!