"Parhaat löytöni teen kierrätyseskuksista ja roskalavoilta."

Yleensä mua ruppee aina naurattammaan ku luen jottain sisustuslehtiä. Kaikki on ihan viimesen päälle ja nurkat on täynnä toinen toistans uppeempia tavaroita ja kunnon designiaki. Ja sitte ku lukkee et mistäs moisia saa hankittua, tullee etteen toi fraasi. Aaha.. Miksei täälä päin oo tommosia roskalavoja? Tiätysti laudankappaleista ja styroksistaki vois saada jottain kivvaa tuunattua...

Meillä meni toukokuusa arkihuaneen lamppu rikki. Kummipoika (melkein 30v. :D ) pomppas riamuisans sohvalta ylös ku Suami teki maalin mm-lätkäsä. Ja löi siinä samalla vahingosa nyrkkins kattolamppuun. Sirpaleet vaan lenteli ku kupu meni pärreiks. Ite loisteputket kumminki toimi viälä. Mut sit ne palo. Mut ei se haitannu ku oli kesä. Ei sillon valloo tartte. Sit tuli syksy. Ja hämärä. Mut onhan meillä piäni lukulamppu, kyl se riittää. Mut sit siittäki palo lamppu. Noo, kyl telkkaria voi kattoo tai tiatokonetta käyttää pimmeesäki. Miäs aina huamautteli mulle, et mites se kattolamppu... Kunnes tosa pari viikkoo sitte sillä meni hermot. Se juaksi vintille, toi siältä lampun, korjaili sitä pikkusen ja ruuvas kattoon. Mää imuroin sit ne noin tuhat hämähäkkiä ja kärpästä, mitä siältä varisi. Nyt on valloo taas.

Mut se ite lamppu. Otsikosta vois päätellä et olis oikein joku aarre löytyny. Mut ei. :D Mein tapauksesa toi lause vois muuttua muatoon "Paskimmat löytöni teen meidän vintiltä.".  Lamppu itesäns ehkä viälä menis, sammutettuna ainaki. Ja jos se olis jossain oikeesti osana sisustusta. Mut mein arkihuane, noh ei se ainaka sisustettu oo. Pikemminki ehkä jämähuanekalujen kaatopaikka vois olla oikeempi termi. Mut pidemmittä puheitta: Tadaa!

On se ruma.

Ja sytytettynä viälä rumempi. "Ihanaa, meillä on aurinko sisälläkin.",
tuumas Ellastinen. Kiva se on et joku tykkää. :D

Ps. Hengisä siis ollaan, sori vaan blogihiljasuudesta. On mukamas niin kiireistä. Pyh.