tiistai 29. huhtikuuta 2014

Olipa kerran talvi.

Ku mun armas konevanhukseni on mitä on, ni on jääny kaikenlaiset kuvat oikeestaan koko talven osalta siirtämättä konneelle. Mut parempi se myähään on ku ei millonka. Täsä piäni kuvakooste siittä, mitä mein talveen oikeestaan ollenka kuulu. Hyvä se on täsä kevätkylvöjen ja vapun aikaan moisia miättiä. :D

Mut siis mittään kovin erikoista (ei mittään kummempaa, heh) ei koko talvena tehty. Kaikki energia meni uuteen arkeen ja loskapaskamöhnäkelliin ja pimeyteen tottumisseen. Jottain piäniä kuvamuistoja kuitenki pokkarin kovalevylle on jääny.

Ensikski Ellastinen sai joululahjaks luistimet. Oikeen meinaan pinkit niiskuneidillä ja pörrökarvalla varustetut. Kelit ei kamalasti luisteluharjotuksia suasinu, mut ne satunnaiset talviset päivät mitä oli, käytettiin hyädyks. Olin kovin yllättyny kuin hyvin Ellastisen hermot piti. Sinnikkäästi se nousi kerta toisens jälkeen ylös ja jatko harjotuksia ilman porua ja huutoo. Olin meinaan varautunu luavuttamisseen viiden minuutin jälkeen kera kamalan kirkumisen. Mut katos, mukula onki tullu siinä suhteesa enemmän issääns. Sinnikkyyttä ja rauhallisuutta näköjään löytyy tarpeen tullen.


Pulkkaaki pääsi käyttään yhdellä luisteluretkellä.

Kohti ääretöntä. Ja sen yli!

Kameran syävereitä ku tutkein, löyty seuraavatki kuvat. Oli päässy unohtummaanki jo, mut ilmeisen merkittävä tapahtuma on ollu ku kuviaki oon ottanu. Ja nää kuvathan palauttiki sit koko tarinan miäleen. Eli kuvitellaan vähä vilponen ehtoo. Oot juur päässy mukavasti viltin alle ja ajattelet tehdä hyvät iltavoikkarit. Anoppi ku oli juur tuanu tuareuttans tuaksuvia sämpylöitäki. Vähänkö hyvvää, juustot ja meetwurstit vaan päälle. Nam. Entinen juusto oli päässy loppumaan, mut ei hättää. Onneks ollaan juustohamstereita ja varaklöntti on aina jääkaapisa. Avvaat juuston ku sämpylä on jo voideltu, ja tadaa. Kammottava sukkamehumainen aromi täyttää keittiön ja vastasa on kuvien osottama näky. Nytte ku noita kuvia katoin tarkemmin, olis viimenen käyttöpäivä ollu tännään. Olisko tarttenu säästää... 


Ihmeellliset suurentunneet kolot, muuten toi yläreuna
oli jännästi "surkastunneen" näkönen. Ja kauttaaltans
limanen.

Vaalee mystinen läntti. Hmm... 

Jännittävän juustoepisodin (Onks muuten oikeesti ollu melkosen köyhä talvi, jos tää on niitä mainittemisen arvosia juttuja? :D ) lisäks saatiin onneks maistella oikeesti hyviäki herkkuja. Iskä ja sen vaimo meni ja osti grilli-/myyntikärryn. Niillä assuu satakunta lammasta, ja tarteehan niitten lihoista päästä mahdollisimman monen nauttimaan. Kerran oli pihalla kärryavajaiset. Koemaisteltiin herkkuja ja nautittiin yhdestä harvinaisesta talvisesta päivästä. (Käykää muuten kattomasa sivut http://www.ylijyrkkiontila.fi/ , piänenä vinkkinä.)

Pikku-H päässy pappan sylliin. Nykyään kärry on saanu kauniin kuasin yllens,
jos jostain bongaatte, suasittelen piipahtaan. 

Ku oltiin päivä hytisty ulkona, tehtiin jälleen kerran retki kellariin. Eka sauna ja kylpy, sitte takkamakkaraa. Mukuloitten lempipuuhia. :)

Ihanat mukulat ja ruma takka.
Rappausta odotellesa.

Tää kuva on blogisa vilahtanu ennenki, mut tiivistää niin hyvin tunnelmani viime talvesta et laitetaan uudestaan.


Onneks oot ohi, kevät tuli aurinkoisena ja aktiivisena. Kiitos.

Semmonen. Nyt ku kone taas jotenki edes suastuu yhteistyähön, yritän päästä hiukan kevväisempiin tunnelmiin kans. Hauskaa vappua kaikille!

2 kommenttia:

  1. sinulle on haaste blogissani :) http://viasamsung.blogspot.com/2014/04/haaste.html

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kerran oon jo ko. haasteen tehny, löytyy otsikolla 11+11. Oon laiska enkä jaksa uudestaan. Sori. :)

    VastaaPoista

Kommentoikaa rohkeesti!