Ei mikkään märkä villasukka.

Kesä on tullu ja sen mukana aika kivat kelitki. Ja kärpäset. Ja yks koo viälä, meinaan krillaaminen (täälä mittään viarasperäsiä kirjaimia käytetä...). Mein perheen kessään on aina kuulunu olennaisena osana erilaiset liharuoat ja mikkään ei oo niin hyvvää ku krillisä paistetut kunnon pihvit. Tai kalat, tai kasvikset, tai kanat.. oikeestaan mikä vaan on hyvvää ku kaasusa on käristäny. Tyänjako meillä on aina semmonen et Miäs paistaa, mää hoidan maustamiset ja lisukkeet. Oon joka kevät ihan täpinöisäni ku vuaden ekat sapuskat saa naaman etteen. Ja niistä jatketaanki ihan syksyyn asti. Hyvä salaatti ja joku krillattu asia, ei se oikeestaan mittään muuta tartte. Vaikka Ellastinen jo tännää parahtiki "Ei äiti joka päivä vaan voi krillata. Ihminen kaipaa jotain muutakin. Vaikka pottumuusia.". Lapsparka, tullee pitkä kesä. :D

Ajattelin jakkaa yhden hyvän reseptikokeilun tuloksen, siihen viittaa toi otsikkoki. Ostin iskän vaimolta karitsankyljyksiä tosa taannoin, ja misäs muuallaka ne olis tehny ku krillisä. Mua ruppee aina ärsyttään ku ihmiset sannoo ettei voi syädä lammasta ku se maistuu ihan märälle villasukalle. Ehkä miälikuva voi olla semmonen jos on jottain  vanhaa pässiä jäystäny, mut jos raaka-aineet on kohdillans ni ei taatusti saa villasukan makusta tulleen. Eli ennakkoluulot nurkkaan ja maistamaan. Lammas on mahtavan makusta lihhaa. Tällä kertaa tosiaan itellä oli materiaalina nuaren karitsan kyljykset, aika murreeta siis. Marinadi oli aikas yksinkertanen ja paistoaika noin pari minuutti per puali. Krillinä meillä on ihan perus kaasurakkine.

Melkosen hyvviin (vaikka itte sanonki) ja helppoihin kyljyksiin tarttet:

- nippu tuaretta minttua¨
- nippu tuaretta timjamia
- tuaretta valkosipulia
- sormisualaa
- rouhittua mustapippuria
- rypsiöljyä

Alota laittamalla öljyä reilu loraus syvvään kippoon. Sen jälkeen silppua mintut ja timjamit, semmonen reilu kourallinen kumpaaki. Sekota ne öljyyn ja raasta perrään valkosipulia, niin paljo ku itte tykkäät. Viälä ripaus mustapippuria ja reilusti sormisualaa. Sekota ainekset ja sen jälkeen pyärittele kyljykset marinadisa ja jätä kippoon lillumaan. Anna maustua kannen tai kelmun alla muutama tunti. Ja eiku paistumaan. Kaverina meillä oli iänikuset veneperunat ja fetasalaatti mitä oli hiukan ryyditetty rucolalla. Nam. "Hyvvää lammasta! Lissää pihviä!", niinku Pikku-H totes. (Kyyllä, se on jäätävän blogihiljasuuden aikana oppinu pölpöttään. <3)

Paistamista odotellesa.

Valmis. Eikun syämään!

Ps. Oon sata kertaa vakuutellu et nyt mää kyl reipastun ja plaaplaa. Nyt en ennää jaksa ees vakuutella, mut toivon. Heinäkuusa on aikaaki taas. Eli en heitä viälä kirvestä kaivoon!