"Äiti älä, itte!"

Näihin sanoihin havahduin yks päivä. En siks et olis jotenki tavaton lausahdus mein huushollisa, vaan sen sanojan vuaks. Ellastiselta tommosta yleensä on tottunu kuulemaan, oli sit kyse pukemisesta tai leivän teosta. Mut tällä kertaa se oliki Pikku-H. Oon täälä ja täälä jo aikasemmin päivitelly millai se kasvaa, mut silti se vaan jaksaa ihmetyttää ja yllättää.

Sen jälkeen ku tytöt alotti hoidon on Pikku-H:lta tullu koko ajan uusia sanoja ja puhe kehittyy kauheeta kyytiä. Ja sammaa tahtia kehittyy sit toiminta kans. Aamulla ku totteen et nyt pukemaan, kipittää mein pikkunen ihan itte omalle tumppukorillens ja alkaa ettiä sopivia vaatteita. Ja laittaa ne viälä suht oikein päällenski. Yks liikuttavimpia juttuja tällä hetkellä on Pikku-H:n kirkasääninen "No?", ku jompikumpi meistä vanhemmista häntä huhuilee tai jottain kyssyy. Liikuttavvaa on myäs se, millai puhekyvyn myätä empatiakyky kasvaa kans. Ussein ku Ellastinen saa jonku kovan kiukun (Mitä muuten tapahtuu kovin ussein nykyään. Onks olemasa semmonen juttu ku neljävuatis-uhma? Pakko olla. Tai sit joku pikkulapsen kaamosäreys. Huh.), Pikku-H mennee, hallaa tukevasti ja tottee "Soosoo, haji."  Ja ussein se haji sit auttaakki. Olkoot vaan kuin kiukkunen uhmis tahansa, pikkusiskon halia ei voi sekä vastustaa. :)

Toi otsikon yllättä lausahdus muuten tuli niinki hupaisasa asiayhteydesä ku mun laulaesa. Pikku-H keinu kovvaa kyytiä keinuhepalla ja tapaili "Ihhahhaata". Aloin laulaa mukana, mihin tää pikkunen totes topakasti "Äiti älä, itte!", ja jatko lauleskeluans. Piäni vinkki kentiäs. Ehkä tarttis jättää laulelut ihan suasiolla mukuloille vaan. :D

Sitä mää en käsitä, kuin tää kehitys jaksaa ihmetyttää mua niin paljon. Toinen kiarros jo menosa ja ikävuasiaki tällä "vauvalla" kohta kaks. Mut silti. Misä välisä se tollai meni kasvamaan, en ymmärrä. Toisaalta voi heittää henkiset ylävitoset ku yäherräämisiä ei ennää juurika oo, ruaka mennee suurimmaks osaks suuhun, siskosten leikit sujjuu jo hianosti ja vaipoistaki pääsee ehkä kohta luapuun. Ja silti.

Suunnaton haikeus.

Kuka tunnustaa et on vaihtanu mein vauvan tämmöseen
issoon tyttöön?