Perjantai 13. päivä.

Mää en yleensä usko enteisiin tai mihinkä höpöhöpöön, niinku ny taikauskoon. Perjantai kolmannelletoista tullee naureskeltua, mut tän päivän perusteella tarttis vissiin ruveta ottaan todesta. Viälä ku toi pikimusta kattiki pyärii tosa jaloisa, ni hmmm...

Aamu alko rattosasti piänimuatosella pommiin nukkumisella, sitä seuranneella kiirekiukulla ja ah niin antosalla keskustelulla yhden neljäveen kans. Aiheena "Miksi minä en voi laittaa Tuhkimo-mekkoa haalarin tilalla? Minä en tahdo haalaria, minä tahdon olla prinsessa. Minä haluaa-aa-aaannnn!". Ja ku sääki sopi ku nakutettu vallittevaan miäliallaan, ni siittä se hyvä päivä alko. Avot! Talla pohjaan ja harras rukous ettei kukkaan pölkkypää tuu etteen jarrutelleen. No, ehdin onneks ajoisa töihin palelemmaan ja nuakkumaan. Ei onneks ollu pitkä päivä ku piti kiiruhtaa mukuloitten kans korvakontrolliin.

Päivän teeman mukasesti lapset piti tiätenki herättää kesken päiväunien et ehdittiin. Meinaan odottammaan, oli lääkäri kivasti myähäsä. Korvat oli sentään terveet molemmilla. Sit hipihipilaukkaa kotio väsymystäns kiukuttelevien ja vinkuvien mukuloitten kans. Äkkiä ruakaa, mitä Pikku-H ei voinu itte syädä omalla jakkaralla ku oli liian kiire pelätä jokaista kärpästä minkä näki. Sit viämään autoo korjaamoon ja siältä kauppaan. Automatkan rattona kiukuttelua, vinkunaa ja huutoo.

Kauppareissulla alko pinna olla jo niin kirree et päätin hätäpäisäni ostaa askin tupakkia. (Sori Mummi!) Sitä tapahtuu ehkä kerran kesäsä, talvisin en moisen asian takia viitti ulos edes vaivautua. Sulloin tavarat kiireellä kasseihin ja yritin estää mukuloita juaksemasta auton alle. Sit kuulen parkkipaikalla takkaani kassaneidin vianon huudon "Anteeks rouva, tein tupakit jäi!". Krhm, kiitosta vaan. Lopulta päästiin kottiin ja mukuloitten vinkumoodi vaan jatku. Ja kaiken kruunuks hyyskän pualella sain todeta kuunki olevan vääräsä asennosa. Murrrrrr!

Miäs varovasti muistutteli et hän lähtee muuten sit kaverille savusaunoon. No, sinnehän meni. Mää sain onneks mukulat tainnutettua nukkumaan ennen kahdeksaa. Mut ettei päivä ny ihan rattosasti olis päättyny, löin pääni hattuhyllyyn, potkasin varpaani saarekkeen kulmaan ja lohkaisi kynteni. Sen lisäks nukahdin sohvalle ja heräsin siihen et joku häiriintyny kärpänen yritti muuttaa mun korvakäytävään. Mut ei niin huanoo ettei jottain hyvvääki. Kiitos kärpäsen näin iki-ihanan Big Fishin loppuhetket ja sain nauttia kerhons päättäneitten lasten lahjussuklaita. Ja tuli sit lopulta pihalle se koko päivän silmänurkisa poltellu poruki. Kyl helpotti. Ja ne mukulatki on taas maailman sulosimpia ku tuhisevat untans.

Mut semmonen päivä. Kiitti vaan Temppeliherrat tämmösestäki huuhaasta. Ei oteta heti uusiks.


Ps. En sit edes polttanut yhtään. Ei jaksanu, siälä sitä paitsi sattaa ulkona. Eli no worries äiti! Ja muut tuahtuneet. :)