On haalarii, on tumppuu, on lakkii, on kuriksii, on välikausiii...

Toi edellinen mantra on soinu mun pääsä tän renkutuksen "on korkkariii, on leggariii"- kohdan sävelellä jo pari päivää. Ajankohtasta on siis taas välikausi. Toi maaginen sana, mistä Ellastisen elämän alkutaipaleella olin ihan hoomoilasena. Ei paljoo auennu äitinoovisille, mistä siälä Vauva- palstalla kohistiin, tai mitä ne kokeneemmat äitikontaktit oikein selitti. Eiks niinku lapsiperheisä eletäkkä syksyä tai kevättä, miks pittää sotkee joku välikausi siihen? Ihme koodikiältä.

Mut kappas vaan ku eka kevät Ellastisen elämäsä alko koittaa. Niin vaan heräsin määki tähän mystiseen välikausi- kulttiin. Ensiks meinasin et eiks ne kurahousut vuadelta -92 nyt muka kelpaa, turhaa hifistelyä kaikki muut. Mut hetkinen, vedenpitävä ei vissiin nykypäivänä tarkotakka ennää hiostavvaa kumipukua ja tönkköjä rukkasia, millä ei edes lapiosta saa otetta. Äkkiä sitä huamaski tavvaavans hankauksenkesto- arvoja ja vesipilarit summuut tecit ja suprafillit tuntu ihan luannollisilta asioilta. Siis miks ihmeesä lapsettomat siskot ei hyppiny riamusta ku löysin kirpparilta "siis laput kiinni olevat Ticketin plain rainit, yli pualet halvemmalla ku kaupasa!"  Nyt melkein jo hävettää, heh.

Ja edelleen se joka syksynen ja kevväinen metsästyksen riamu. Mistä löytää parhaat aleprosentit, kovimmat vesipilariarvot ja hianoimmat kuasit. Puhumattaka siittä tunteesta ku kädet hikkoo innostuksesta, ku oot juur tehny voittavan huudon Huuto.netisä. Ja siis tiätysti tää kahelius ulottuu ihan talvivaatteisiinki. Ja sangen tyytyväisenä voin todeta et yhtäkä ulkovaatetta en oo täydellä hinnalla ostanu, ja erittäin hyvin asians ajavat haalarit ja tykötarpeet on tytöillä aina ollu. Tän viikon saldona odottaa postisa Pikku-H:lle talvihaalari ja Ellastiselle alesta välikausihaalari ens kevvääks. Siis ens kevvääks, kuin järkevää hullua. Jostainhan ne riamut on revittävä. :D

Läpi on myäs käytynä monta äitiyspakkauslaatikollista erilaisia ulkovermeitä, yks ilta siinä meni. Mut nyt on kaapisa odottamasa tumput, lakit, kengät, villahousut ja muut. Ja voin kertoo et niitä ei oo vähän. Mut onhan se nyt ihan välttämätöntä et kummallaki mukulalla on neljät erilaiset talvikengät, kymmeniä pipoja, pari talvipukua ja öh... Nii, ja niitä välikausiversioita tiätty kans. Mut ne on sentään kiärrätetty, alesta ja mitä kaikkia hyvän omantunnon selityksiä niitä nyt onka. Osa piänistä pääsi onneks tännään likkojen pikkuserkulle hyätykäyttöön, ettei suatta vaan vintillä makkaa. Tuli hyvä miäli, ku niitten vastaanottajallekki tuli.

Siinä ne odottaa läpikäyjääns. Eipähän ainaka mukulat palele.

Maailman paras talvivaruste. Anopin kutomat
villahousut. Kiinteet sukat, ni ei aina oo kadoksisa
ja ulottuu kainaloihin. Eipähän palele selkä eikä vatta.

Ps. Verrokkina muuten kerrotakoot et äitin välikausikamppeet käsittää siskolta "ostetun" farkkutakin (ei siis senttiäkä viälä maksettu, mut kiva se käytösä on. :D ) ja hianon ulkoilutakin, rikkinäisellä vetoketjulla. Ja kesä-, välikausi- ja talvikenkinä mennee hyvin converset, villasukilla tai ilman. Ja omistan mää sentään yhden piponki. Mut mitäs äitin mittään väliä, kunhan mukuloilla on kamppeet kunnosa. Kauas on siis ajatusmaailmasa tultu niistä alkumetreistä.