Salarakkaani.

Aikasemmin täälä blogisa jo paljastin suuren ruakarakkauteni, bèarnaisen. Noh, on olemasa yks viäläki suurempi. Herkkujen herkku, minkä kulta-aika on kovvaa kyytiä tulosa. Eilen jo ostin hiukan fiilistelymaistiaisen, ja ai että. Se ei vaan petä. Meinaan mäti. 

Mein historia juantaa juurens johonki seiskaluakan tianoille, 90- luvun loppualelle siis. Äiti varmaan kauhisteli mun aneemista jouluruakalautastani, ja ehdotti et maistasin mätiä. Voisin kuulemma tykätä. Mää olin sitä miältä et kyl possunmakkara, maksalaatikko ja kinkku piisaa. Äärettömän nirsona otin kumminki piänen nykerön maistaakseni. Ja tadaa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai purasulla kai oikeemminki. Ei sitä tiätenkä paljaaltans syä, mut yhdistettynä ranskankermaan, punasipuliin ja paahtoleipään, täydellistä! Äiti on myähemmin naureskellu et ei ehkä olis kannattanu kehottaa maistaan, mää ku voisin syädä sitä ihan rajattomasti. :D 

Mun lempparimätini on kirjolohenmäti. Oon yrittäny hifistellä siian ja muikunki kans, mut varsinki siianmäti maistuu vaan vahvalle kalasopalle. Ja ku se suutuntuma on tärkeä juttu, ni kirjolohenmäti on ihan ykkönen. Ne pallurat ku on niin paljo isompia siinä, ni ne poksuu suusa oikein kunnolla. Mut se et satun tykkään juur kirjolohenmädistä on mun onneni. Siinä ku sattuu olleen aika paljo kivampi kilohinta ku muisa, heh.

Parastahan mäti on tiätysti isona kasana leivän päällä, mutku oon pihi ja toivon et sitä mätiä riittää mahdollisimman monneen leipään, oon päätyny tekkeen mössöö. Ei tuu lohmittua ihan niin paljoo. Mössö kaikesa yksinkertaisuudessaan on tosi helppo tehdä. 

MÄTIMÖSSÖ: 

n. 100g (valutettua) mätiä

1 prk ranskankermaa

yks keskikokonen (puna)sipuli

mustapippuria myllystä

Sitte vaan kaikki sötkötettään keskenäns, laitetaan ruisleivän tai paahtoleivän päälle ja nautitaan. 

Mössöistä parhain.