Ja ku kutsu oli niin vapaamuatonen, ni tiätysti iski vaatekriisi päälle. Ku eihän sitä ny voi häisä voi ihan missään perusbilevaatteisa olla. Mut rentojen juhlien ollesa kysseesä, ni eihän sitä sit taas voi missään liian juhlallisesaka olla. Ettei vaan ylipukeudu, sehän se olis vallan kauheeta. Piinasin siskoja "voisitteks lainata"- mankumisilla jo hyvisä ajoin, mut ei auttanu. Vähä aika sitte tuli käytyä Tampereella, ja onneks viälä vähä ennen junan lähtöö kipasin H&M:n. Koska siälä se roikku, mun ihana crazy cat lady- kolttu. Ku oli viälä edukas ja sopivaki, kriisi oli selätetty.
Häitten lähestyesä alkoki sit tukkakriisi, ku oli niin kauhee juurikasvu. Mut onneks kummityttöni äiti tuli jeesiin, ja sai tukan taas ihmismäisen näköseks. Oli muutenki harvinaislaatunen mein tapaaminen. Saatiin juada kahvit rauhasa meinaan. Hänellä on neljä lasta ja mullaki kaks, ni yleensä näkemisisä riittää hutinaa. Mut tällä kertaa isit hoiti, ni saatiin vettää suklaakahvit ihan iteksemme. Huraa arkipäivän iloille. Seuraavaks oliki vuarosa sit kampauskriisi, ku en vaan ossaa. No siittäki onneks selvisin, siskon ja kaverin avustuksella. Sain ihan oikeet kukkaset tukkaan, ni johan kelpas. :) Lapsenvahtikiamuratki eli loppuun asti, mut
Kisumekko ja tukkakukat. Ja humoristinen Miäheni, ketä pilkkaa blogikuvien ottoo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa rohkeesti!