Hei tajusin juur semmosen jutun et mun pikkupikku aivopiaruni täyttää tännään vuaden. Selailin juttujani taaksepäin ja tämmösen löysin. Päivätty 16.6.2013, hirveen itsekritiikin ja empimisen jälkeen. Yhtä höpöhöpö oli eka kirjotus ku kaikki sen jälkeenki, mut joku näitä kai joskus lukkeeki. Kiitos siis siittä. :)
Mitä täsä vuadesa sit on tapahtunu? Kauheen paljo kaikkee ja silti ku nykytilannetta miättii, ni ei oikeestaan juur mittään. Sillon ku kirjottamisen alotin olin kotiäiti, mikä vasta kaukasesti miätti tyäjuttuja. Pikku-H oli aika vauva viälä, Ellastinen samanlainen höpötintti ku nytteki. Miäs porhalsi pellolla ja millon misäki jutuisans. Kesälomalle lähdettiin Pärnuun, elämä oli aika leppeetä ja innostus kirjottamisseen kova. Sit tännään taas. Ellastinen on höpötintti, Miäs pellolla par'aikaa, Pärnuun lähdetään ens viikolla (ah aikuismaiset rutiinit <3 ), kolmen päivän päästä oon, en kotiäiti, vaan ihan vaan rehellisesti tyätön. Mut kotolaisena yhtä kaikki. Ja innostus kirjottamisseenki on taas löytyny. Ainoo ero on se, et vauvan sijaan meillä on toinenki höpötintti.
Et semmosta, kamalasti kaikkee on ollu ja suht kiitettävästi oon niistä viittiny raportoida. Ja silti tilanne ei oo vuadesa muuttunu oikeestaan ollenka. Lähtöruudusa ollaan. Mut hei, takana täys vuasi ja aika kivaki semmonen. Virtuaalikippis sille!
maanantai 16. kesäkuuta 2014
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Perjantai 13. päivä.
Mää en yleensä usko enteisiin tai mihinkä höpöhöpöön, niinku ny taikauskoon. Perjantai kolmannelletoista tullee naureskeltua, mut tän päivän perusteella tarttis vissiin ruveta ottaan todesta. Viälä ku toi pikimusta kattiki pyärii tosa jaloisa, ni hmmm...
Aamu alko rattosasti piänimuatosella pommiin nukkumisella, sitä seuranneella kiirekiukulla ja ah niin antosalla keskustelulla yhden neljäveen kans. Aiheena "Miksi minä en voi laittaa Tuhkimo-mekkoa haalarin tilalla? Minä en tahdo haalaria, minä tahdon olla prinsessa. Minä haluaa-aa-aaannnn!". Ja ku sääki sopi ku nakutettu vallittevaan miäliallaan, ni siittä se hyvä päivä alko. Avot! Talla pohjaan ja harras rukous ettei kukkaan pölkkypää tuu etteen jarrutelleen. No, ehdin onneks ajoisa töihin palelemmaan ja nuakkumaan. Ei onneks ollu pitkä päivä ku piti kiiruhtaa mukuloitten kans korvakontrolliin.
Päivän teeman mukasesti lapset piti tiätenki herättää kesken päiväunien et ehdittiin. Meinaan odottammaan, oli lääkäri kivasti myähäsä. Korvat oli sentään terveet molemmilla. Sit hipihipilaukkaa kotio väsymystäns kiukuttelevien ja vinkuvien mukuloitten kans. Äkkiä ruakaa, mitä Pikku-H ei voinu itte syädä omalla jakkaralla ku oli liian kiire pelätä jokaista kärpästä minkä näki. Sit viämään autoo korjaamoon ja siältä kauppaan. Automatkan rattona kiukuttelua, vinkunaa ja huutoo.
Kauppareissulla alko pinna olla jo niin kirree et päätin hätäpäisäni ostaa askin tupakkia. (Sori Mummi!) Sitä tapahtuu ehkä kerran kesäsä, talvisin en moisen asian takia viitti ulos edes vaivautua. Sulloin tavarat kiireellä kasseihin ja yritin estää mukuloita juaksemasta auton alle. Sit kuulen parkkipaikalla takkaani kassaneidin vianon huudon "Anteeks rouva, tein tupakit jäi!". Krhm, kiitosta vaan. Lopulta päästiin kottiin ja mukuloitten vinkumoodi vaan jatku. Ja kaiken kruunuks hyyskän pualella sain todeta kuunki olevan vääräsä asennosa. Murrrrrr!
Miäs varovasti muistutteli et hän lähtee muuten sit kaverille savusaunoon. No, sinnehän meni. Mää sain onneks mukulat tainnutettua nukkumaan ennen kahdeksaa. Mut ettei päivä ny ihan rattosasti olis päättyny, löin pääni hattuhyllyyn, potkasin varpaani saarekkeen kulmaan ja lohkaisi kynteni. Sen lisäks nukahdin sohvalle ja heräsin siihen et joku häiriintyny kärpänen yritti muuttaa mun korvakäytävään. Mut ei niin huanoo ettei jottain hyvvääki. Kiitos kärpäsen näin iki-ihanan Big Fishin loppuhetket ja sain nauttia kerhons päättäneitten lasten lahjussuklaita. Ja tuli sit lopulta pihalle se koko päivän silmänurkisa poltellu poruki. Kyl helpotti. Ja ne mukulatki on taas maailman sulosimpia ku tuhisevat untans.
Mut semmonen päivä. Kiitti vaan Temppeliherrat tämmösestäki huuhaasta. Ei oteta heti uusiks.
Ps. En sit edes polttanut yhtään. Ei jaksanu, siälä sitä paitsi sattaa ulkona. Eli no worries äiti! Ja muut tuahtuneet. :)
Aamu alko rattosasti piänimuatosella pommiin nukkumisella, sitä seuranneella kiirekiukulla ja ah niin antosalla keskustelulla yhden neljäveen kans. Aiheena "Miksi minä en voi laittaa Tuhkimo-mekkoa haalarin tilalla? Minä en tahdo haalaria, minä tahdon olla prinsessa. Minä haluaa-aa-aaannnn!". Ja ku sääki sopi ku nakutettu vallittevaan miäliallaan, ni siittä se hyvä päivä alko. Avot! Talla pohjaan ja harras rukous ettei kukkaan pölkkypää tuu etteen jarrutelleen. No, ehdin onneks ajoisa töihin palelemmaan ja nuakkumaan. Ei onneks ollu pitkä päivä ku piti kiiruhtaa mukuloitten kans korvakontrolliin.
Päivän teeman mukasesti lapset piti tiätenki herättää kesken päiväunien et ehdittiin. Meinaan odottammaan, oli lääkäri kivasti myähäsä. Korvat oli sentään terveet molemmilla. Sit hipihipilaukkaa kotio väsymystäns kiukuttelevien ja vinkuvien mukuloitten kans. Äkkiä ruakaa, mitä Pikku-H ei voinu itte syädä omalla jakkaralla ku oli liian kiire pelätä jokaista kärpästä minkä näki. Sit viämään autoo korjaamoon ja siältä kauppaan. Automatkan rattona kiukuttelua, vinkunaa ja huutoo.
Kauppareissulla alko pinna olla jo niin kirree et päätin hätäpäisäni ostaa askin tupakkia. (Sori Mummi!) Sitä tapahtuu ehkä kerran kesäsä, talvisin en moisen asian takia viitti ulos edes vaivautua. Sulloin tavarat kiireellä kasseihin ja yritin estää mukuloita juaksemasta auton alle. Sit kuulen parkkipaikalla takkaani kassaneidin vianon huudon "Anteeks rouva, tein tupakit jäi!". Krhm, kiitosta vaan. Lopulta päästiin kottiin ja mukuloitten vinkumoodi vaan jatku. Ja kaiken kruunuks hyyskän pualella sain todeta kuunki olevan vääräsä asennosa. Murrrrrr!
Miäs varovasti muistutteli et hän lähtee muuten sit kaverille savusaunoon. No, sinnehän meni. Mää sain onneks mukulat tainnutettua nukkumaan ennen kahdeksaa. Mut ettei päivä ny ihan rattosasti olis päättyny, löin pääni hattuhyllyyn, potkasin varpaani saarekkeen kulmaan ja lohkaisi kynteni. Sen lisäks nukahdin sohvalle ja heräsin siihen et joku häiriintyny kärpänen yritti muuttaa mun korvakäytävään. Mut ei niin huanoo ettei jottain hyvvääki. Kiitos kärpäsen näin iki-ihanan Big Fishin loppuhetket ja sain nauttia kerhons päättäneitten lasten lahjussuklaita. Ja tuli sit lopulta pihalle se koko päivän silmänurkisa poltellu poruki. Kyl helpotti. Ja ne mukulatki on taas maailman sulosimpia ku tuhisevat untans.
Mut semmonen päivä. Kiitti vaan Temppeliherrat tämmösestäki huuhaasta. Ei oteta heti uusiks.
Ps. En sit edes polttanut yhtään. Ei jaksanu, siälä sitä paitsi sattaa ulkona. Eli no worries äiti! Ja muut tuahtuneet. :)
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Ei mikkään märkä villasukka.
Kesä on tullu ja sen mukana aika kivat kelitki. Ja kärpäset. Ja yks koo viälä, meinaan krillaaminen (täälä mittään viarasperäsiä kirjaimia käytetä...). Mein perheen kessään on aina kuulunu olennaisena osana erilaiset liharuoat ja mikkään ei oo niin hyvvää ku krillisä paistetut kunnon pihvit. Tai kalat, tai kasvikset, tai kanat.. oikeestaan mikä vaan on hyvvää ku kaasusa on käristäny. Tyänjako meillä on aina semmonen et Miäs paistaa, mää hoidan maustamiset ja lisukkeet. Oon joka kevät ihan täpinöisäni ku vuaden ekat sapuskat saa naaman etteen. Ja niistä jatketaanki ihan syksyyn asti. Hyvä salaatti ja joku krillattu asia, ei se oikeestaan mittään muuta tartte. Vaikka Ellastinen jo tännää parahtiki "Ei äiti joka päivä vaan voi krillata. Ihminen kaipaa jotain muutakin. Vaikka pottumuusia.". Lapsparka, tullee pitkä kesä. :D
Ajattelin jakkaa yhden hyvän reseptikokeilun tuloksen, siihen viittaa toi otsikkoki. Ostin iskän vaimolta karitsankyljyksiä tosa taannoin, ja misäs muuallaka ne olis tehny ku krillisä. Mua ruppee aina ärsyttään ku ihmiset sannoo ettei voi syädä lammasta ku se maistuu ihan märälle villasukalle. Ehkä miälikuva voi olla semmonen jos on jottain vanhaa pässiä jäystäny, mut jos raaka-aineet on kohdillans ni ei taatusti saa villasukan makusta tulleen. Eli ennakkoluulot nurkkaan ja maistamaan. Lammas on mahtavan makusta lihhaa. Tällä kertaa tosiaan itellä oli materiaalina nuaren karitsan kyljykset, aika murreeta siis. Marinadi oli aikas yksinkertanen ja paistoaika noin pari minuutti per puali. Krillinä meillä on ihan perus kaasurakkine.
Melkosen hyvviin (vaikka itte sanonki) ja helppoihin kyljyksiin tarttet:
- nippu tuaretta minttua¨
- nippu tuaretta timjamia
- tuaretta valkosipulia
- sormisualaa
- rouhittua mustapippuria
- rypsiöljyä
Alota laittamalla öljyä reilu loraus syvvään kippoon. Sen jälkeen silppua mintut ja timjamit, semmonen reilu kourallinen kumpaaki. Sekota ne öljyyn ja raasta perrään valkosipulia, niin paljo ku itte tykkäät. Viälä ripaus mustapippuria ja reilusti sormisualaa. Sekota ainekset ja sen jälkeen pyärittele kyljykset marinadisa ja jätä kippoon lillumaan. Anna maustua kannen tai kelmun alla muutama tunti. Ja eiku paistumaan. Kaverina meillä oli iänikuset veneperunat ja fetasalaatti mitä oli hiukan ryyditetty rucolalla. Nam. "Hyvvää lammasta! Lissää pihviä!", niinku Pikku-H totes. (Kyyllä, se on jäätävän blogihiljasuuden aikana oppinu pölpöttään. <3)
Ps. Oon sata kertaa vakuutellu et nyt mää kyl reipastun ja plaaplaa. Nyt en ennää jaksa ees vakuutella, mut toivon. Heinäkuusa on aikaaki taas. Eli en heitä viälä kirvestä kaivoon!
Ajattelin jakkaa yhden hyvän reseptikokeilun tuloksen, siihen viittaa toi otsikkoki. Ostin iskän vaimolta karitsankyljyksiä tosa taannoin, ja misäs muuallaka ne olis tehny ku krillisä. Mua ruppee aina ärsyttään ku ihmiset sannoo ettei voi syädä lammasta ku se maistuu ihan märälle villasukalle. Ehkä miälikuva voi olla semmonen jos on jottain vanhaa pässiä jäystäny, mut jos raaka-aineet on kohdillans ni ei taatusti saa villasukan makusta tulleen. Eli ennakkoluulot nurkkaan ja maistamaan. Lammas on mahtavan makusta lihhaa. Tällä kertaa tosiaan itellä oli materiaalina nuaren karitsan kyljykset, aika murreeta siis. Marinadi oli aikas yksinkertanen ja paistoaika noin pari minuutti per puali. Krillinä meillä on ihan perus kaasurakkine.
Melkosen hyvviin (vaikka itte sanonki) ja helppoihin kyljyksiin tarttet:
- nippu tuaretta minttua¨
- nippu tuaretta timjamia
- tuaretta valkosipulia
- sormisualaa
- rouhittua mustapippuria
- rypsiöljyä
Alota laittamalla öljyä reilu loraus syvvään kippoon. Sen jälkeen silppua mintut ja timjamit, semmonen reilu kourallinen kumpaaki. Sekota ne öljyyn ja raasta perrään valkosipulia, niin paljo ku itte tykkäät. Viälä ripaus mustapippuria ja reilusti sormisualaa. Sekota ainekset ja sen jälkeen pyärittele kyljykset marinadisa ja jätä kippoon lillumaan. Anna maustua kannen tai kelmun alla muutama tunti. Ja eiku paistumaan. Kaverina meillä oli iänikuset veneperunat ja fetasalaatti mitä oli hiukan ryyditetty rucolalla. Nam. "Hyvvää lammasta! Lissää pihviä!", niinku Pikku-H totes. (Kyyllä, se on jäätävän blogihiljasuuden aikana oppinu pölpöttään. <3)
 |
| Paistamista odotellesa. |
 |
| Valmis. Eikun syämään! |
Ps. Oon sata kertaa vakuutellu et nyt mää kyl reipastun ja plaaplaa. Nyt en ennää jaksa ees vakuutella, mut toivon. Heinäkuusa on aikaaki taas. Eli en heitä viälä kirvestä kaivoon!
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Olipa kerran talvi.
Ku mun armas konevanhukseni on mitä on, ni on jääny kaikenlaiset kuvat oikeestaan koko talven osalta siirtämättä konneelle. Mut parempi se myähään on ku ei millonka. Täsä piäni kuvakooste siittä, mitä mein talveen oikeestaan ollenka kuulu. Hyvä se on täsä kevätkylvöjen ja vapun aikaan moisia miättiä. :D
Mut siis mittään kovin erikoista (ei mittään kummempaa, heh) ei koko talvena tehty. Kaikki energia meni uuteen arkeen ja loskapaskamöhnäkelliin ja pimeyteen tottumisseen. Jottain piäniä kuvamuistoja kuitenki pokkarin kovalevylle on jääny.
Ensikski Ellastinen sai joululahjaks luistimet. Oikeen meinaan pinkit niiskuneidillä ja pörrökarvalla varustetut. Kelit ei kamalasti luisteluharjotuksia suasinu, mut ne satunnaiset talviset päivät mitä oli, käytettiin hyädyks. Olin kovin yllättyny kuin hyvin Ellastisen hermot piti. Sinnikkäästi se nousi kerta toisens jälkeen ylös ja jatko harjotuksia ilman porua ja huutoo. Olin meinaan varautunu luavuttamisseen viiden minuutin jälkeen kera kamalan kirkumisen. Mut katos, mukula onki tullu siinä suhteesa enemmän issääns. Sinnikkyyttä ja rauhallisuutta näköjään löytyy tarpeen tullen.
 |
| Pulkkaaki pääsi käyttään yhdellä luisteluretkellä. |
 |
| Kohti ääretöntä. Ja sen yli! |
Kameran syävereitä ku tutkein, löyty seuraavatki kuvat. Oli päässy unohtummaanki jo, mut ilmeisen merkittävä tapahtuma on ollu ku kuviaki oon ottanu. Ja nää kuvathan palauttiki sit koko tarinan miäleen. Eli kuvitellaan vähä vilponen ehtoo. Oot juur päässy mukavasti viltin alle ja ajattelet tehdä hyvät iltavoikkarit. Anoppi ku oli juur tuanu tuareuttans tuaksuvia sämpylöitäki. Vähänkö hyvvää, juustot ja meetwurstit vaan päälle. Nam. Entinen juusto oli päässy loppumaan, mut ei hättää. Onneks ollaan juustohamstereita ja varaklöntti on aina jääkaapisa. Avvaat juuston ku sämpylä on jo voideltu, ja tadaa. Kammottava sukkamehumainen aromi täyttää keittiön ja vastasa on kuvien osottama näky. Nytte ku noita kuvia katoin tarkemmin, olis viimenen käyttöpäivä ollu tännään. Olisko tarttenu säästää...
 |
| Ihmeellliset suurentunneet kolot, muuten toi yläreuna oli jännästi "surkastunneen" näkönen. Ja kauttaaltans limanen. |
 |
| Vaalee mystinen läntti. Hmm... |
Jännittävän juustoepisodin (Onks muuten oikeesti ollu melkosen köyhä talvi, jos tää on niitä mainittemisen arvosia juttuja? :D ) lisäks saatiin onneks maistella oikeesti hyviäki herkkuja. Iskä ja sen vaimo meni ja osti grilli-/myyntikärryn. Niillä assuu satakunta lammasta, ja tarteehan niitten lihoista päästä mahdollisimman monen nauttimaan. Kerran oli pihalla kärryavajaiset. Koemaisteltiin herkkuja ja nautittiin yhdestä harvinaisesta talvisesta päivästä. (Käykää muuten kattomasa sivut http://www.ylijyrkkiontila.fi/ , piänenä vinkkinä.)
 |
| Pikku-H päässy pappan sylliin. Nykyään kärry on saanu kauniin kuasin yllens, jos jostain bongaatte, suasittelen piipahtaan. |
Ku oltiin päivä hytisty ulkona, tehtiin jälleen kerran retki kellariin. Eka sauna ja kylpy, sitte takkamakkaraa. Mukuloitten lempipuuhia. :)
 |
| Ihanat mukulat ja ruma takka. Rappausta odotellesa. |
 |
| Onneks oot ohi, kevät tuli aurinkoisena ja aktiivisena. Kiitos. |
Semmonen. Nyt ku kone taas jotenki edes suastuu yhteistyähön, yritän päästä hiukan kevväisempiin tunnelmiin kans. Hauskaa vappua kaikille!
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Aivoituksia.
Tännään kävin mukuloitten kans Turusa. Käytiin moikkaamasa muksujen pikkuserkkua perheinens. Lapsiperhehöpinöitä, leikkimistä, vaatekiärrätystä ja muuta mukavaa. Kiva tuattaa toisille hyvvää miältä sillä et saa omille muksuille tarpeettomiks jääneitä juttuja kiartoon. :) Ja ku kerran ajomatkaa Turkuun on se reipas tunti, on takapenkillä aikaa höpöttää.
Ennen auto oli takuuvarma nukuttaja kummallekki mukulalle, mut nykyään Pikku-H:ki jaksaa jo sinnitellä herreillä. Ja jossei mukulat höpötä, ne kinastellee. Tai jos ei kinastele ne lukkee. Tai laulaa. Tai kiakuu. Mut hiljasta ei ainaka oo. Paitsi jos äitin ja isin toleranssi meluun alkaa täyttyä, hiljentää älypuhelimista tuuttaava Kaapo ne edes hetkeks. Ajattelin tähän nyt kerätä tän automatkan helmet, sen verran itteeni ainaki hihitytti.
Ensikski kuunneltiin PMMP:n biisiä "Tytöt" ja siittä saatiin tiätysti mielenkiintonen keskustelu Ellastisen kans aikaseks. "Äiti, miten niitä tyttöjä tehdään?" En sit keksiny vastaukseks muutaka ku siteerata sitä "kanelista, sokerista"- lorua. "No älä nyt hölmöjä höpötä. Eihän tyttöjä mistään mausteista tehdä, kyllä minä nyt sen tiedän. Luulen et sinunkin pitäisi. Oothan sinä kaksi tyttöä kuitenkin jotenkin saanut tehtyä." Kiusallisia jatkokysymyksiä odotellessa... :D
Ellastinen ihmetteli sitäki miksei äiti ollu töisä ja miks heillä on vapaata hoidosta, "Säähän äiti tiädät ettei me ikinä olla perjantaisin vappaalla.". No selitin sille sit et on semmonen pyhäpäivä ku pitkäperjantai. "No minkä ihmeen takia se nyt muka on niin pitkä? Minusta tämä on tuntunut kyllä ihan normaalin pituiselta." Yritin sit selittää et se on vaan semmonen nimitys tälle päivälle, ei tarvi miättiä niin kirjaimellisesti. "No mutta kerro nyt että mistä se nimitys on tullut?" Ei auttanu sit äitin muuta ku pistää kaikki selitystaitons pelliin. Kerroin et joskus tuhansia vuosia sitte eli semmonen tyyppi ku Jeesus ja se sitte kuali just pitkäperjantaina. Ja ku se oli surullista ni päivää alettiin nimittää pitkäperjantaiks. Ja kerroin et se ei sit kumminka kuallukka, vaan meni taivaaseen. "No höh, miks
semmosta sit täytyy viäläki miettiä. Kyllähän ihmisiä kuolee koko ajan. Ja kaikkihan joskus kuolee ja sitten menee taivaaseen. Ja sitä paitsi jos se oli joskus vuosia sitten niin olisihan se kuitenkin jo kuollut. Ihan pöhköä." Pikku-H oli ollu ihan hiljaa, keskittyny lähinnä kaikkien mahdollisten ulkovaatteitten riisumisseen. Ja yht'äkkiä kuuluu "Hijja on jeesu!". Tiadoks vaan kaikille. :D
Näitten sangen hengellisten sanojen myätä, oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Mää lähden ny laittamaan lampaankyljykset marinoitumaan. :)
Ennen auto oli takuuvarma nukuttaja kummallekki mukulalle, mut nykyään Pikku-H:ki jaksaa jo sinnitellä herreillä. Ja jossei mukulat höpötä, ne kinastellee. Tai jos ei kinastele ne lukkee. Tai laulaa. Tai kiakuu. Mut hiljasta ei ainaka oo. Paitsi jos äitin ja isin toleranssi meluun alkaa täyttyä, hiljentää älypuhelimista tuuttaava Kaapo ne edes hetkeks. Ajattelin tähän nyt kerätä tän automatkan helmet, sen verran itteeni ainaki hihitytti.
Ensikski kuunneltiin PMMP:n biisiä "Tytöt" ja siittä saatiin tiätysti mielenkiintonen keskustelu Ellastisen kans aikaseks. "Äiti, miten niitä tyttöjä tehdään?" En sit keksiny vastaukseks muutaka ku siteerata sitä "kanelista, sokerista"- lorua. "No älä nyt hölmöjä höpötä. Eihän tyttöjä mistään mausteista tehdä, kyllä minä nyt sen tiedän. Luulen et sinunkin pitäisi. Oothan sinä kaksi tyttöä kuitenkin jotenkin saanut tehtyä." Kiusallisia jatkokysymyksiä odotellessa... :D
Ellastinen ihmetteli sitäki miksei äiti ollu töisä ja miks heillä on vapaata hoidosta, "Säähän äiti tiädät ettei me ikinä olla perjantaisin vappaalla.". No selitin sille sit et on semmonen pyhäpäivä ku pitkäperjantai. "No minkä ihmeen takia se nyt muka on niin pitkä? Minusta tämä on tuntunut kyllä ihan normaalin pituiselta." Yritin sit selittää et se on vaan semmonen nimitys tälle päivälle, ei tarvi miättiä niin kirjaimellisesti. "No mutta kerro nyt että mistä se nimitys on tullut?" Ei auttanu sit äitin muuta ku pistää kaikki selitystaitons pelliin. Kerroin et joskus tuhansia vuosia sitte eli semmonen tyyppi ku Jeesus ja se sitte kuali just pitkäperjantaina. Ja ku se oli surullista ni päivää alettiin nimittää pitkäperjantaiks. Ja kerroin et se ei sit kumminka kuallukka, vaan meni taivaaseen. "No höh, miks
semmosta sit täytyy viäläki miettiä. Kyllähän ihmisiä kuolee koko ajan. Ja kaikkihan joskus kuolee ja sitten menee taivaaseen. Ja sitä paitsi jos se oli joskus vuosia sitten niin olisihan se kuitenkin jo kuollut. Ihan pöhköä." Pikku-H oli ollu ihan hiljaa, keskittyny lähinnä kaikkien mahdollisten ulkovaatteitten riisumisseen. Ja yht'äkkiä kuuluu "Hijja on jeesu!". Tiadoks vaan kaikille. :D
Näitten sangen hengellisten sanojen myätä, oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Mää lähden ny laittamaan lampaankyljykset marinoitumaan. :)
torstai 10. huhtikuuta 2014
Askel mukavuusalueen ulkopuolelle.
Keittiösä meinaan. Mein Ellastisen lempiruakaa on kala, oranssi kala jos tarkkoja ollaan. Tarkottaa siis uunilohta. Meillä ku kala = tavallistaki tavallisempi uunilohi. Tai jos oikein villiks heittäytyy ni kesällä grillattu. Mut kumminki. Satunnaista muikkukokeilua tai yksiä morkkiskalapuikkoja lukkuun ottamatta en oo minkään muunlaista kallaa laittanu. "Ku emmää ossaa, kauheen vaikeetaki semmonen.", tai sillai mää luulin.
Mein kauppareissut ja viikon ruakalistojen suunnittelu käy yleensä kauheen helposti. Siinä asiasa oon joustava, kysyn yleensä mukuloilta mitä ne tahtoo. Kuulostaa ehkä kamalan lepsulta "curling-vanhemmuudelta" (vauva-palstan lempitermi vässykkä-äideistä, mitkä antaa kaikki periks), mut niin kauan ku vastaukseks saa pottumuusia ja kallaa, kannaa ja riisiä tai perunasoppaa vaikka hampurilaisten sijaan, ni antaa mennä. Varsinki ku oon maailman miälikuvitukseton ruokalistan laatija.
Noh, jälleen kerran kysyin et mitäs syätäs ja vastaus oli, yllätysyllätys, kallaa. Olin jo vanhasta tottumuksesta paikallisen Prisman kalatiskillä valkkaamasa sitä ainasta lohifilettä ku huamasin et niäriä oli tarjouksesa. Ei sanonu niäriä mulle mittään, mut ajattelin kokeilla. Sain hyvät valmistusohjeet mukkaan, eiku jännityksellä testaamaan. Aloittamisen kynnystä madalsi se et kala oli valmiina fileenä, ruadotonki.
Mausteena oli limemehua - ja kuarta, rosépippuria ja kevyt suala. Voita ja rypsiöljyä pannuun ja file maustepuali alaspäin perrään. Pari minuuttia paistamista ja kääntö. Nahkapualta sai kans paistaa vaan sen pari minuuttia, sillai et tullee kivan rappee. Pannun tarttee olla aika kuuma. Ja tadaa, valmis. Kylkeen perunamuusia ja perus fetasalaatti. "Täältä tulee pottumuusiaaa", kilju mukulat kuarosa. Ja söi lautasens tyhjäks rippeesti. En tiä oliks alottelijan tuuria, mut tuli kyl tosi hyvvää. Kala jäi mukavan kosteeks ja meheväks ja lime teki raikkaan maun. Kannattaa kokeilla. :)
Kauhee arkipäivän oivallus et kaloja on siis muutaki ku lohi.
Mein kauppareissut ja viikon ruakalistojen suunnittelu käy yleensä kauheen helposti. Siinä asiasa oon joustava, kysyn yleensä mukuloilta mitä ne tahtoo. Kuulostaa ehkä kamalan lepsulta "curling-vanhemmuudelta" (vauva-palstan lempitermi vässykkä-äideistä, mitkä antaa kaikki periks), mut niin kauan ku vastaukseks saa pottumuusia ja kallaa, kannaa ja riisiä tai perunasoppaa vaikka hampurilaisten sijaan, ni antaa mennä. Varsinki ku oon maailman miälikuvitukseton ruokalistan laatija.
Noh, jälleen kerran kysyin et mitäs syätäs ja vastaus oli, yllätysyllätys, kallaa. Olin jo vanhasta tottumuksesta paikallisen Prisman kalatiskillä valkkaamasa sitä ainasta lohifilettä ku huamasin et niäriä oli tarjouksesa. Ei sanonu niäriä mulle mittään, mut ajattelin kokeilla. Sain hyvät valmistusohjeet mukkaan, eiku jännityksellä testaamaan. Aloittamisen kynnystä madalsi se et kala oli valmiina fileenä, ruadotonki.
Mausteena oli limemehua - ja kuarta, rosépippuria ja kevyt suala. Voita ja rypsiöljyä pannuun ja file maustepuali alaspäin perrään. Pari minuuttia paistamista ja kääntö. Nahkapualta sai kans paistaa vaan sen pari minuuttia, sillai et tullee kivan rappee. Pannun tarttee olla aika kuuma. Ja tadaa, valmis. Kylkeen perunamuusia ja perus fetasalaatti. "Täältä tulee pottumuusiaaa", kilju mukulat kuarosa. Ja söi lautasens tyhjäks rippeesti. En tiä oliks alottelijan tuuria, mut tuli kyl tosi hyvvää. Kala jäi mukavan kosteeks ja meheväks ja lime teki raikkaan maun. Kannattaa kokeilla. :)
Kauhee arkipäivän oivallus et kaloja on siis muutaki ku lohi.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
10000!
Hei komiaa, mun aivopiaruja on käyty kurkkimasa jo 10000 kertaa. Ja on niistä osa ihan oikeitaki kattomisia, mää ku oon laittanu asetukset sillai ettei mun omat kattomiset näy ja analytics kertoo loput. Kivvaa, kiitos kaikille! :)
Mut koska mun tyhmä kone ei viäläkä toimi, ni kerrataan taas tylsästi ja kuvattomasti kuulumiset. Kevätvalo on tehny tehtäväns, miäli on parempi vaikkei mua reippaaks voi viäläkä kutsua. Tää viikko on myäs tosi kiva. Ystäviä riittää yhdelle viikolle enemmän ku puoleen vuateen yhteensä. :D Eilen yks, perjantaina toinen ja lauantaina viälä enemmän. Jee!
Pikku-H on oppinu sanomaan "Äiti oikeesti-ii", jotenki sitä ei voi vaan ottaa kauheen vakavasti ku toinen on kädet puuskasa ja mukavakuuttavasti vaatii kamalasti jottain. Liikkis. <3 Ellastinen touhuu, pulputtaa ja on oma reipas ittens. Ja haluaa leikkiä hoitotätiä ja lapsia. Se on sen noin sadaskolmaskymmenesseittemäs haaveammatti nykyään.
Mulle ittelleni ei kuulu sen kummempaa ku viime viikollaka. Tyänäkymät ei oo kauheen positiiviset, mut kai sitä aina jottain löytyy. Ainaki haluan luattaa siihen. No mut jos aina hauskaa Vauva-palstaa on uskominen ni ainaki täytän tyättömän kotiäidin ulkoset piirteet hyvinki. On tatskat ja kaikki. :D Ja jossei tää pahemman sortin kuume mee ohi, ni kohta viälä lissääki. (Terveiset vaan Miähelle, puspus. Ruppee vaan valmistautuun henkisesti.) Autokuumekki on kamala, eikä koeajot ainaka auta siihen. On tää vaikeeta. Persaukinen ja ostovimmanen ei oo kauheen hyvä yhdistelmä. Onneks haaveilu on aina ilmasta.
Mut koska mun tyhmä kone ei viäläkä toimi, ni kerrataan taas tylsästi ja kuvattomasti kuulumiset. Kevätvalo on tehny tehtäväns, miäli on parempi vaikkei mua reippaaks voi viäläkä kutsua. Tää viikko on myäs tosi kiva. Ystäviä riittää yhdelle viikolle enemmän ku puoleen vuateen yhteensä. :D Eilen yks, perjantaina toinen ja lauantaina viälä enemmän. Jee!
Pikku-H on oppinu sanomaan "Äiti oikeesti-ii", jotenki sitä ei voi vaan ottaa kauheen vakavasti ku toinen on kädet puuskasa ja mukavakuuttavasti vaatii kamalasti jottain. Liikkis. <3 Ellastinen touhuu, pulputtaa ja on oma reipas ittens. Ja haluaa leikkiä hoitotätiä ja lapsia. Se on sen noin sadaskolmaskymmenesseittemäs haaveammatti nykyään.
Mulle ittelleni ei kuulu sen kummempaa ku viime viikollaka. Tyänäkymät ei oo kauheen positiiviset, mut kai sitä aina jottain löytyy. Ainaki haluan luattaa siihen. No mut jos aina hauskaa Vauva-palstaa on uskominen ni ainaki täytän tyättömän kotiäidin ulkoset piirteet hyvinki. On tatskat ja kaikki. :D Ja jossei tää pahemman sortin kuume mee ohi, ni kohta viälä lissääki. (Terveiset vaan Miähelle, puspus. Ruppee vaan valmistautuun henkisesti.) Autokuumekki on kamala, eikä koeajot ainaka auta siihen. On tää vaikeeta. Persaukinen ja ostovimmanen ei oo kauheen hyvä yhdistelmä. Onneks haaveilu on aina ilmasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)